Terapiapolku

Muutama sana taas terapiasta. Lähinnä siitä, kuinka sinne hakeuduin ja muista käytännön asioista. Jos meinaan sattuu, että jollain muullakin siellä ruudun toisella puolella olisi terapiatarpeita. Tämä on ollut kirjoittajalle jo nyt niin tärkeä ja tarpeellinen juttu, että tosi mielelläni vastaan kysymyksiin jos sellaisia on. Oikeasta sivupalkista löytyy sähköpostiosoite jos et halua laittaa kysymystä kommenttikenttään.

Kirjoittajan terapia on kestänyt nyt 10 kuukautta. Koko terapiapolku on kestänyt kuitenkin paljon kauemmin. Ennen kuin voi hakea Kelan tukemaa psykoterapiaa, on käytävä tietty määrä kertoja psykologilla (tai vastaavalla?) ja saatava lähete.

Kelan sivuilla sanotaan näin:

Voit saada Kelan korvaamaa psykoterapiaa, jos olet 16–67-vuotias ja

• työ- tai opiskelukykysi on uhattuna mielenterveyden häiriön vuoksi
• olet saanut mielenterveyden häiriön toteamisen jälkeen vähintään 3 kk asianmukaista hoitoa
• psykiatrin lausunnon perusteella voidaan arvioida, että kuntoutuspsykoterapia on tarpeen työ- tai opiskelukykysi tukemiseksi tai parantamiseksi. 

Itse hakeuduin työterveyspsykologin vastaanotolle keväällä 2023. Olin kypsytellyt ajatusta mielessäni jo muutaman vuoden ja kun töissä alettiin kysyä onko kaikki ok, päätin että on aika. Olin ajatellut, että ehkä masennus ei näy ulospäin, mutta kyllähän se läheisille näkyi. Kerroin heti ensimmäisellä lääkärikäynnillä, että tavoite on päästä Kelan tukemaan psykoterapiaan pitkään kestäneen alavireen vuoksi. Silloin vasta olin vihdoin suostunut myöntämään, että se "alavire", mitä olin jo vuosia kutsunut kausittaiseksi uupumukseksi, oli kuin olikin masennusta enkä selvästikään tulisi selviämään siitä ilman apua.

Olin etukäteen suurinpiirtein tietoinen mistä terapiassa on kyse ja tätä psykoterapiaa oli kirjoittajalle suositeltu jo vuonna 2020, mutta en ollut silloin riittävissä voimissa sitä aloittaakseni. Vaikka olinkin työ- ja toimintakykyinen, masentuneena ja liian väsyneenä ajatus viikoittaisista terapiatuokioista tuntui aivan liian raskaalta. En osannut silloin nähdä riittävää painoarvoa terapialle, vaan ajattelin, että se saattaa kuormittaa liikaa.

Tuon ensimmäisen suosittelun jälkeen kypsyttelin ajatusta pitkään. Oma vointi meni vähän ylemmäs ja alemmas vuorotellen ja kun loppuviimein päätin että nyt on aika, helpotti jo pelkkä päätöksen teko. Otin yhteyttä Mehiläiseen ja psykologi kertoi, että tiedossa on ensin kolme käyntiä hänen luonaan ja sen jälkeen kolme työterveyspsykiatrilla. En tiedä onko tämä joku Mehiläisen oma homma vai yleinen käytäntö. Kesälomien ja muiden aikatauluhaasteiden vuoksi kesti noin vuoden verran, että sain nuo kuusi käyntiä kasaan. Kiire ei kuitenkaan ollut. Tiesin, että tämä on se tie, jonka haluan nyt kulkea ja ottaa siitä kaiken mahdollisen irti. Tuntui, että hötkyily ja kiirehtiminen ei auta yhtään mitään.

Kuuden käynnin jälkeen psykiatri kirjoitti tarvittavat paperit Kelaan ja sen jälkeen homma jäi kirjoittajan omiin käsiin. Tein vaadittavat hakemukset ja tutustuin terapeuttilistaan Kelan sivuilla. Etukäteen tiesin, että terapeutit on hyvinkin bookattuja, mutta tähdet oli kohdillaan ja ensimmäinen neljän lähetetyn sähköpostin sarja poiki yhden testikäynnin. Päätin, että käyn ensin testikäynnillä ja vasta sen jälkeen lähetän lisää viestejä jos on tarve. Ei ollut. Ensimmäinen ja ainut testikäynti vei mut Tiinan luokse, joka on rento, välitön, helposti lähestyttävä, ystävällinen ja about saman ikäinen, kuin kirjoittaja. Tiina oli kirjoittajalle ulkonäöltä tuttu, koska asuttiin samalla alueella lapsena ja käytiin samoja kouluja. Tuli heti tunne, että siinä on ihminen, jota varten ei tarvitse esittää mitään. En oo katunut kertaakaan, että valitsin aloittaa hommat juuri Tiinan kanssa.

Ilmoitin Kelaan, että terapeutti on löytynyt ja aloitusaika on lyöty lukkoon. Tiina teki terapeutilta vaaditut ilmoitukset. Ensimmäinen tapaaminen oli syyskuussa 2024 eli reilu vuosi sen jälkeen, kun olin laittanut koko homman liikkeelle. Olin etukäteen miettinyt, että olen terapiassa ensin yhden vuoden ja mietin sitten jatkoa. Ensimmäisten tapaamiskertojen jälkeen oli sanomattakin selvää, että kaikki kolme vuotta mennään, jotka Kelan tukea on mahdollista saada. Nyt tosiaan, kun ensimmäinen vuosi on kohta jo loppusuoralla, tuntuu että tässähän on vasta päästy alkuun.

Terapeuttien taksat vaihtelee varmastikin hieman. Kelan enimmäiskorvausmäärä yhdeltä istunnolta on 57,60€. Kirjoittaja maksaa laskun aina, kun neljä istuntoa on täynnä ja laskun summa on hitusen vajaa 110€. Yhdestä istunnosta tulee siis itselle maksettavaksi vajaa 28€. Yli satanen kuukaudessa tuntui aluksi isolta kynnykseltä edes hakea terapiaan. Järjestelin kuitenkin vähän muita menojani ja loppujen lopuksi tuo summa verrattuna siihen mitä sillä saa, tuntuukin aika pieneltä. Kela myöntää tukea kuntoutuspsykoterapiaan vuoden kerrallaan, joten ilmeisesti toisen hakemuksen tekeminen on pian ajankohtaista. 

Semmosia hommia terapiasta tällä kertaa. Oikeasta sivupalkista (mobiilissa sivun alareunassa) löytyy Terapiaa-tagi, jota klikkaamalla löydät aiemmat postaukset aiheesta. Niitä ei vielä kovin montaa ole, mutta muutama löytyy ja niissä on enemmän tietoa siitä, mitä yksittäisellä terapiakerralla tehdään ja minkälaisesta terapiasta on kyse. 

Sannis