Valmistuneet 2025

Mini pääsi kutoselta ihan törkeän hyvällä todistuksella. Keskiarvo 9,1. Kirjoittaja taisi ite päästä kouluaikoina parhaimmillaan tasan ysiin, joten pojasta eli tytöstä on vähän polvi parantunut. Mini pokkasi alakoulusta mukaansa myös stipendeistä kaikista tärkeimmän, kun luokkakaverit äänestivät neidin Reilu kaveri-arvonimen saajaksi. Sanoinkin muutama päivä sitten mister A:lle, että olis ihanaa jos tämä osuisi kohdalle. Opettaja on muistanut jokaisessa arviointikeskustelussa mainita, kuinka kiva ja reilu kaveri mini on kaikille eikä selkeästi oo puhunut omiaan.

Minin koulutaival on vaikuttanut aika kivuttomalta. Typy on tehnyt hommat itse ja tunnollisesti hoitanut kaiken maaliin. Meidän vanhempien apua ei ole tarvittu kovin paljoa oikeastaan missään. Läksyt on valmistuneet suurimmaksi osaksi omin voimin eikä meidän oo kovin usein tarvinnut patistella lukemaan kokeisiin. Merkintöjä ahkerasta työskentelystä ja aktiivisesta osallistumisesta tunnilla on Vilma tiputellut harva se päivä. Myös oppilaskunnan hallituksen hommissa mini on ollut mukana.

Hankalimpia on olleet koulu-uinnit. Itse uinti on minille mieluisaa puuhaa ja on vedessä kotonaan kuin kala, mutta pukuhuonehommat on hankalia. Hammasta purren typy on kuitenkin vetänyt uikkarit päällensä ja oikaissut kaikki "Voi, ootko sä tullut väärään pukuhuoneeseen? Poikien pukkari on tuo toinen."-kommentit. Huooooh! Nyt ei tarvi onneksi noistakaan hommista murehtia pariin kuukauteen, vaan saa viettää erittäin ansaittua kesälomaa.

Kavereiden kanssa on sujunut aivan hyvin koko ajan. Mini on kamujen kanssa aika mutkaton ja tykkää, kun ystävyyssuhteet on selkeitä ja reiluja. Kirjoittajan tietoon ei oo tullut mitään kummempia kiusaamishommia tai sen suurempia riitoja. Jos kaverit alkaa sekoilla tai käyttäytyä huonosti, tuntuu että mini vetäytyy vähän kauemmas ja etsii muuta seuraa. Mini viihtyy sekä yhden kaverin kanssa, että porukassa. Talvisin viihtyy paljon kotona, mutta aina kevään tullen alkaa viettää enemmän aikaa kavereiden kanssa ja ovat lähes yksinomaan ulkona skeitaten, skootaten ja pelaillen futista ym.

Alakoulun luokasta useampi tyttö jatkaa yläkoulussa samalla luokalla, joten tuttuja löytyy syksylläkin koulussa. Pojista vain yksi tulee samaan porukkaan. Luokkakaveriksi mini saa toisesta alakoulusta myös pikkuserkkunsa Viivin ja päiväkotikaveri Vilman, jonka kanssa on säännöllisesti tässä vuosien varrella viettänyt aikaa esim. leffareissuilla ja yökyläillen. 

Uskon ja toivon, että kouluelämä jatkuu yhtä smoothisti, kuin tähänkin saakka. Alaluokkien opettaja Miia, jolle meidän tytöt on antaneet vaatimattoman arvonimen "Maailman paras ope" kuvaili Aamua luotettavaksi ja liikunnalliseksi ja ne ominaisuuden soisin hänellä pysyvän. Toivon, että maalaisjärki, jota tuntuu minille jostain siunaantuneen keskimääräistä enemmän, pysyy läsnä myös teini-iän melskeessä. Toivon minille enkeleitä koulutielle myös yläkouluun.

Kuustoistavee on odottanut yläkoulun päättymistä kauan ja hartaasti, mutta helpotuksen lisäksi päällimmäisenä tunteena on kuitenkin ollut myös haikeus. Yläkoulu ei ollut kuustoistaveelle helppo. En toki tiedä onko se kenellekään. Kirjoittaja ei ainakaan muistele omaansa erityisellä lämmöllä. Kuustoistaveelle vaikeaa oli rauhaton ilmapiiri, kova meteli, jengin sekoilu ja varsinkin poikien huutelemat typerät kommentit. Herkkään kaikki edellä mainittu uppoaa vielä niin paljon voimakkaammin ja niin paljon syvemmälle. Itse koulunkäynti ja kouluaineet on olleet paljon vallitsevaa ympäristöä helpompi nakki.

Kuustoistavee on hoitanut hommansa yhtä oma-aloitteisesti kuin minikin jo ihan koulun alusta lähtien. Onneksi, koska yläkoulussa en enää edes osaisi auttaa läheskään kaikissa aineissa (eli matikassa ja fysiikassa). Myös yläkoululaiselle Vilma kilkahtelee positiivista palautetta,  joskus jopa useamman kerran päivässä. Vahvimmat aineet ja isoimmat mielenkiinnon kohteet kuustoistaveellä on varmaankin englanti, kuvis, psyka ja historia silloin, kun käsitellään antiikin ajan juttuja. Liikunta ei oo koskaan ollut kuustoistaveen lemppariaineita, mutta yläkoulun ajan Vilma on senkin osalta täyttynyt aktiivisen osallistumisen merkinnöistä, mikä lämmittää kirjoittajaa erityisesti… että osallistuu ja on aktiivinen, vaikka ei ookaan juttu, jossa itse olisi tosi lahjakas.

Tänä vuonna lukioon on ollut paljon hakijoita ja keskiarvoraja tulee nousemaan. Kuustoistaveellä on aivan hyvä kasin todistus, mutta vielä ei oo ihan satavarmaa riittääkö se. Monina vuosina hakijoita on ollut vähemmän ja raja on ollut pitkästi alle kahdeksan, mutta kuten sanottu, tänä vuonna tilanne on vähän eri. Vaasassa on vain yksi suomenkielinen peruslukio ja jos sinne ei ovet aukene, oli toisena hakuna media-alan tutkinto. Se olisi kirjoittajan mielestä huippuhyvä juttu, mutta hakija itse tulee olemaan kyllä tyytymätön jos selviää, että tie vie syksyllä sinne. 

Kuustoistaveellä on ollut koulussa pari ystävää, mutta on vapaa-ajalla lähes aina kotona ja aina välillä kyselen, josko se on varmasti niin omasta valinnasta. On kuulemma. On toki tosi tosi tosi helpottavaa ettei tarvi murehtia, missä teini pyörii ja onko varmasti turvassa. Kaverisuhteet kuustoistaveellä on olleet selkeästi mutkikkaampia, kuin minillä ja ne on herättäneet suuria tunteita. Ihan kuin kirjoittajallakin yläasteen aikoina. Toivon, että kun ikää tulee enemmän, alkaa noihinkin hommiin tulla enemmän perspektiiviä.

Kuustoistavee on edelleen tosi fiksu likka ja tuntee maailman erittäin vahvasti. Hän kommunikoi arjessa lähinnä englanniksi. Välillä muistuttelen, että olisi ihan hyvä jos suomen kielen taitokin pysyisi hallussa :) Kuustoistaveelle toivon, että hänen herkkyytensä ei missään nimessä katoaisi, mutta että sen päällä oleva nahka kovettuisi pikkuriikkisen. Myös hänen kohdallaan tiedän ja toivon, kuten mininkin, että vaikka tie vie syksyllä mihin, kaikki tulee menemään hyvin. Kun on sydän kohdallaan ja fiksu pää harteilla, niin kyllähän sitä pärjää.

Toinen päätti alakoulun, toinen koko peruskoulun. Molemmista olen niin ylpeä, että melkein halkean.

Sannis