Kirjoittaja olisi viettänyt mielellään vielä jonkin aikaa Kemijärvellä, mutta osalla porukasta jo menojalkaa vipatteli, joten matka jatkui kohti seuraavaa etappia. Pikkusisko ajeli kotiin päin ja me muut jatkettiin kohti Oulujärveä. Manamansaloon oli pitkä matka. Loppumatkalla ei ollut tien varrella pitkään aikaan mitään ja hitusen aina ahdistaa paikat, jotka on noin kaukana kaikesta muusta. Oltiin kuitenkin varauduttu ja käyty kaupassa valmiiksi, joten mitään probleemaa ei kaiken järjen mukaan pitänyt olla. Paitsi tietysti se pikku juttu, että faijalla eli papalla oli auton tankki vähän turhan tyhjä :D
Alku oli Manamansalossa vähän nihkeä. Huoltorakennukset oli turhan kaukana, joku rakennus ei ollut ollenkaan käytössä, vesipisteistä ei saanut vettä ja suihkut oli nuhjuisia. Kun saatiin vaunut paikoilleen ja vähän ruokaa kaikille vatsaan, alkoi homma tuntua mukavammalta. Maisemat oli hienot ja kävelyreittejä oli vaikka muille jakaa. Uintipaikkakin näytti löytyvän ja pyörällä pääsi vähän kauemmaskin veskiin jos ei jaksanut kävellä. Alueella oli yhtä rauhallista, kuin aiemmissakin paikoissa.
Manamansalossa faija eli pappa keitteli aamuisin koko porukalle puurot, kuten kaikissa muissakin paikoissa ja grilli lämpeni taas joka päivä. Viimeisenä päivänä miniä alkoi jo grillaaminen rasittaa ja mister A otti pihdit haltuunsa. Kalamiehet ja -naiset kalasteli, käytiin lenkillä ja saunottiin yksityisellä saunavuorolla. Uitiinkin tottakai. Mini ja siskonen kävivät leirintäalueen uimarannalla kokeilemassa onko vesi kylmää myös Oulujärvessä. Saimikin pääsi uimaan omasta rannastaan. Kirjoittaja odotti, kunnes päästiin saunaan ja laiturilta Teerilampeen kastautumaan. Tekemiset oli siis about samoja, mitä kaikissa muissakin paikoissa ja just se on ihanaa vaunuillessa. Ei mitään niin ihmeellistä, vaan rentoa olemista ja silti on aina vähän jotain uutta, kun paikka vaihtuu.
Kuustoistavee laski jo päiviä, koska pääsee kotiin. Manamansalosta lähtikin ensimmäisenä mutsi eli mummu, siskonen ja kuustoistavee. Trio suuntasi kohti kotia. Mini ei tahtonut vielä kotiin ja mietittiin josko oltaisiin vielä pari yötä reissussa. Siskonen lupasi mennä kuustoistaveen luo meille yökylään ja homma oli sillä selvä. Lähdettiin Manamansalosta faijan eli papan kanssa perätysten. Tehtiin pieni lossimatka ja ajeltiin sen jälkeen vielä jonkin matkaa yhdessä, kunnes faijan tie vei Kokkolan kautta Vaasaan ja meidän auton nokka kääntyi Kalajoelle.
Sannis
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos, kun kommentoit <3