maanantai 10. syyskuuta 2018

Syksy


Viikonlopulle oli kalenterissa tasan yksi merkintä ja mun mielestä se oli niin ihanaa. Perjantaina, kun pyöräiltiin minin kanssa eskarista ja duunista kotiin, oli fiilis ihan super. Vihdoin viikonloppu ilman mitään suurempaa hässäkkää. Ajattelin, että imuroin ja pesen lattian nopsasti ja sen jälkeen vedän lonkkaa loppuillan. No, toisin kävi. Kesken imuroinnin löysin itseni siirtelemästä olkkarin isoa kaappia. Sen jälkeen löysin itseni siivoamasta minin huonetta, josta jatkoin ysiveen huoneeseen. Molemmat tytöt oli onnellisia. Mini varsinkin tykkää ihan älyttömästi, kun autan huoneen siivoamisessa. Se aina pyytää, että voisko äiti auttaa ja voitaisko käydä myös kaapit läpi. Minin huone onkin aika helppo. Se kun ei niinkään keräile romua. Toisin, kuin siskonsa. Elämänhalu valui kyllä taas ysiveen huoneen lattialle aika nopsasti, kun kannettiin semmonen kuusi pussillista roinaa ja silppua roskiin. On tuo aikamoinen neiti. Huone on aina ihan järkyttävässä kunnossa ja pienessä ajassa se ehtii saada kaikki kaapit ja laatikot ihan täyteen kaiken maailman tavaraa, paperia ja projektia. Ysiveen mielikuvitus on rajaton ja se on maailman paras keksimään askartelujuttuja. Niiiiin yritän tukea luovuutta ja edes vähän hillitä huokailua ja siunailua huonetta siivotessa, mutta OOÄMGEE!!!


Ulkoilut hoidettiin lauantaina pitkän ja sunnuntaina lyhyen kaavan kautta. Lauantaina kierrettiin Kunileden, melkein 7 kilsaa ja se tuntui kyllä jotenkin pitkältä. Reitti oli kaunis ja vaihteleva. Kaksi ja puoli tuntia käpyteltiin metsässä ja loppua kohti kaikkia alkoi jo vähän tuskastuttaa. Huomaan, että kaipaisin niin nyt hetken hiljaisuutta ja sitä kuuluisaa omaa aikaa. Ei meinaa pää jaksaa tyttöjen papatusta koko ajan. Eikä se tietenkään niiden vika oo. Nehän vaan haluaa kertoa onnellisena mulle juttuja, mutta jotenkin mä siellä kävellessä ajattelin, että nyt just olisin niiiiiiin mielummin hiljaisuudessa, kuin kuuntelisin taukoamatonta höpötystä Musically-videoiden teosta. Paskamutsi täällä siis päivää!

Silläkin uhalla, että kuulostan paikalleen jumittuneelta lp-levyltä, kerron, että on nyt ollu vähän liikaa kaikenlaista viime aikoina ja siksi tämä hiljaisuuden kaipuu. Tytöthän on ihania. Nytkin ne keräsi tohinoissaan puolukoita karkkipusseihinsa. Kuulemma iskälle, koska iskä tykkää puolukoista. Ja äitille, koska äiti laittaa aina smoothieen marjoja. Jep, karkkipusseihin. Lauantaikarkit syötiin tällä kertaa metsäretkellä :) Kaksijapuolituntisen aikana muutaman kerran molemmat typyt mainitsi, että tuntuu retki vähän pitkältä, mutta  päästiinhän maaliin ja hyvä fiilishän siitä tuli, kun oltiin oltu niin reippaita.

Sunnuntaina tehtiin lyhyt kierros tässä lähimaastossa. Mini oli käynyt uimahallin takana kuntoradalla eskarilaisten kanssa ja ysiveekin halusi tsiigaamaan, mitä sieltä löytyy. Löytyihän sieltä vaikka mitä ja molemmat tytöt oli innoissaan. Täytyy käydä samassa paikassa vähän pidemmän kaavan kautta joku päivä. Melkein vain toivoisin, että tulis vähän viileämpää. Semmonen vähän kirpeä ja ihanan raikas syysilma. No, eiköhän sitä viileääkin oo taas pian tiedossa.


Nyt maanantaina on neilikat jo parhaat päivänsä nähneet. Viikonlopun saldona on selkeämpi fiilis ja siistiytynyt koti. Sunnuntaina mini timpuroi iskän kanssa pari tuntia ulkona ja ysivee oli kavereidensa kanssa. Minä puuhailin täydessä hiljaisuudessa kotihommia ja sitä niin kaipasinkin...että sai tehdä omaan tahtiin hetken jotain, jonka jälkeen näkee oikeasti työnsä tuloksen. Tavaraa lähti kirpparille pari isoa kassillista ja jäljelle jääviä sain parempaan järjestykseen. Oon pari viikkoa tässä pikkuhiljaa järkkäillyt paikkoja kotona ja nyt on käyty läpi jo melkein kaikki kaapit. Talvivaatteet on soviteltu ja luistimetkin testattu. Tyttöjen vaatteista on laitettu rikkinäiset ja pienet pois ja leluista on turhat karsittu. Keittiöstäkin laitoin aika ronskilla kädellä kippoa ja kappoa kirpparille. Kun ei niitä kerran oo tullut käytettyä niin miksi säilöä?

Semmonen syksyviikonloppu meillä. Minkäslainen teillä?
Sannis

6 kommenttia:

  1. Ihailen tota sun järjestely- ja turhan tavaran karsimis-sinnikkyyttä. Ei pääse pahaksi tilanne, kun säännöllisesti perkaa.

    Meillä taitaa edelleen olla sen verran liikaa kaikkea pieneksi, vanhanaikaiseksi tai muuten tarpeettomaksi jäänyttä, jolle ei oikein ole mitään järkevää osotetta, että en meinaa päästä mihinkään kunnolla käsiksi. Ei tosin onneksi koko taloa koske, vaan ennemminkin vinttiä ja kellaria, joissa ei kummassakaan tuu vietettyä säännöllisesti aikaa niin, että olis turhat tavarat koko ajan silmissä. Ehkä mää tästä ryhdistäydyn jahka kenttä menee kiinni ja tulee taas siirryttyä enempi sisätiloihin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, meillä on niin pieni talo, että pakko tosiaan säännöllisesti käydä läpi, kun alkaa nurkat pursuta tavaraa. Jos olis vintti tai kellari niin siellähän ne ihan nätisti pysyisi :D Oo kentällä ny vaan ihan rauhassa!

      Poista
  2. Oi, täytyypä käydä katsastamassa toi vaellusreitti! Rakastan noita luontopolkuja mutta kaikki on koluttu jo niin moneen kertaan että kiva saada vähän vaihtelua välillä 😊

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, kannattaa mennä. Varmaan vartin kesti ajaa meiltä tonne ja helposti löytyi. Oli toi vähän vajaa seitsemän kilsan reitti ja sit oli joku pidempi. Aivan kiva paikka!

      Poista
  3. En kestä taas, mulla täällä ihan samanlainen luova tyttö ja parina päivänä samaa tehty yhdessä. Ja taas kuusi pussillista roskiin. Aina, vaikka monta kertaa vuodessa siivotaan :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jep, sama homma.. aina kertyy samanlainen satsi. Miten voi olla? Ja aina on kaaos. Huhhuh!

      Poista

Kiitos, kun kommentoit <3