4

Aamu tänään 4 vee.

Tommin kuolema teki molemmista meidän tytöistä vielä vähän erityisemmän. Molemmat on erityisiä, erityisen ihania ja upeita ihan jo itsensä vuoksi, mutta Tommin myötä molemmille tytöille lankesi iso vastuu. Annukka, pieni ihminen joutui olemaan ainut syy, miksi äiti ja iskä jaksoi eteenpäin ja Aamun syntymässä kiteytyi kaikki toivo, usko huomiseen ja odotukset uuden elämän alusta ja aamusta. Molemmat tytöt on täyttäneet liian isot saappaansa täydellisesti.

Aamu on huikea! Se huutelee aamuisin päiväkodin ovella: "Mitä, mä en mee sitte kuvaukseen ollenkaan!", "Mitä, mullon tänäänki synttärit!", "Mitä, mullon uus Frozen-paita!", "Mitä, me lähdetään tiistaina reissuun!". Se leikkii naapurin Timin kanssa vaikka tunteja, vie sille joululahjaksi pussillisen suolakeksejä ja neuvoo missä pitää kiikkua ja mistä kannattaa laskea pulkalla. Se tulee äitiin ihan kiinni ja naputtelee sormilla poskia, otsaa ja olkapäitä ja hokee: "Ty ty ty ty ty ty tyyy!" Se huutelee illalla sängystä: "Äiti, tuu jo sanomaan hyvää yötä ja tuu sitte kans HEEETI!". Se rakastaa Ryhmä Hauta ja leikkii Jaken merirosvolaivalla. Jos sitä huvittaa mennä ulos, sehän menee. Satoi sitte vettä, koiria tai kissoja. Ja jos kukaan ei lähde mukaan, se menee yksin.

Aamu osaa kaiken itse. Ja jos ei osaa, niin se opettelee! Se piirtää, värittää, muovailee, askartelee ja leipoo. Se tietää just ne jutut, jotka saa Annukan kirkumaan. Se on hoksusta kotosin ja keksii hauskoja juttuja ja tilannekomiikkaa, jota ei odottais vielä just neljäveeltä ollenkaan. Aamuisin se nousee ja sanoo aina: "Äiti, mulla ei tuu enää uni!" ja sen jälkeen se haluaa katsoa ohjelmaa. Päiväunille se menee aina "kahdeksi tai kolmeksi minuutiksi" ja tulee sieltä pois peittokummituksena, peiton alla piilossa hiippaillen ja törmäillen ovenkarmeihin ja sohvaan.

Kun se suuttuu, se näyttää kieltä, laittaa kädet puuskaan ja marssii omaan huoneeseen. Se paiskaa oven täysillä kiinni ja huutaa minuutin päästä: "Oon jo miettiny!" vaikka kukaan ei olis käskeny miettiä yhtään mitään. Aamu ei pidä vieraista ihmisistä ja kestää aina hetken, että typy lämpiää. Kun se on lämmennyt, ei puhetulvaa hiljennä enää mikään. Se saa mahtavia kikatuskohtauksia, joita kuunnellessa ei vaan voi olla nauramatta mukana. Se ihmettelee elämän asioita kädet levällään ja silmät suurina: "Siis oikeesti, me lähdetään jo huomenna sinne flolidaan. Siis ihan oikeesti!"

"Äiti, arvaa mitä mä haluaisin joululahjaksi? Joulukirjan! Semmosen luukkukirjan, mistä avataan aina luukku ja sieltä saa karkkia!"

"Äiti, kun mulla on synttärit niin oonko mä sitten vielä lapsi?"

**************************

Voi rakas lapsi.. onneksi sä olet lapsi vielä pitkän aikaa <3 Yllättäen mutsia taas vähän liikuttaa tänään. Facebook muistutti eilen Aamun synnytyksestä ja se bjuudas hienon kuvan, jossa mamalla on kinkkuverkkopikkarit pipona. Voin kertoa, että ikänä en enää elämässäni siihen kinkkuverkkopikkarilaitokseen astu :D Meillä on nyt kaikki, mitä me tarvitaan.

Aamu Aurora 121212.

Mukavaa Aamun synttäripäivää :)

Sannis