2018

Tammikuussa talvi oli upea enkä kyllästynyt ihastelemaan sitä. Ulkoiltiin ja koitettiin ladata akkuja edellisen vuoden jäljiltä. Purettiin yksi seinä kotona ja rakennettiin uusi. Mini sais siis isomman huoneen ja me muutettiin "takkahuoneeseen". Lähipiirissä oli paljon kaikenlaista vaikeaa ja suruakin, joka vaikutti kovasti myös omaan fiilikseen.

Helmikuussa revittiin olkkarista tapetit ja maalattiin uudet puhtaat seinät. Samalla vaihtui ikkunan pokat ruskeista valkoisiksi. Helmikuussa seisoi poliisi ja pappi meidän oven takana kertomassa, että mister A:n isä on kuollut. Helmikuussa ysivee täytti yhdeksän vee. Helmikuun vimppana päivänä lähdettiin pikareissulle Tampereelle tyttöjen, siskon poikien ja mutsin kanssa. 

Maaliskuussa sairasteltiin. Oli flunssaa, oli vatsatautia, oli migreeniä. Ihan ranteet auki - meininki. Pääsiäinen oli kuitenkin kiva. Kanadan sisko oli vierailulla. Päästiin ulkoilemaan ja uimaankin.

Huhtikuu aloitettiin ystävien luona pihajuhlissa. Pyöräiltiin, treenailtiin salilla ja tuntui, että kesää kohti mennään jo kovaa. Kuukauden viimeisinä päivinä tehtiin puutöitä t-paidoissa mister A:n äidin luona. Töissä piti kovaa kiirettä laajennuksen ja uudistuksien painaessa päälle. 

Toukokuu alkoi tietysti vapulla ja meillä syötiin hodareita. Migreeni vaivasi paljon, mutta pääsin brunssille työkamujen kanssa ja fillari- sekä skeittipuistoreissuille. Toukokuussa oli ensimmäinen oikea kesäpäivä, kun tytöt sai olla sortseilla ja hyppiä trampalla ilman pitkähihaista. Espoon reissulla käytiin Nuuksiossa retkeilemässä ja hengailtiin ystävien kanssa. Toukokuussa kasattiin kesäpeti ja siirrettiin jo ruokailu terassille. Piknikkejä tehtiin päivällä ja vielä illallakin mun jumppien jälkeen. Sää kylmeni välillä, mutta silti mökillä serkkupojat ui hulluna ja tytötkin uskaltautui mereen. Toukokuussa menetettiin yksi mister A:n parhaista ystävistä ja elämän särkyvyys laittoi miettimään paljon.

Kesäkuussa kelit kylmeni hetkeksi ja fillaroidessa piti laittaa hanskat käsiin. Juhlittiin firman kesäjuhlat ja koulun päättäjäiset. Kesäkuussa alkoi kesäloma ja kesäkuussa lähdettiin vuosia odotetulle reissulle Kanadaan. Koko kevät jännitettiin, päästäänkö lähtemään, saadaanko tarpeeksi rahaa kasaan ja onko kaikki varmasti terveenä. Tuntui lottovoitolta, kun kaikki meni nappiin.

Heinäkuussa lampsittiin ympäri Kanadaa. Kesäloman loppu kotona meni lentäen, ihan liian nopeasti.  Heinäkuussa oli kuuma vähän liian pitkään. Uitiin ja hikoiltiin. Alettiin jo vältellä ulkona oloa. Superhelteet toi superukkoset, joita pelkään kuin ruttoa. Marjankeruupuuhiin päästiin onneksi helteestä huolimatta. Vähemmän, kuin olisin toivonut, mutta kuitenkin. Mister A:n kanssa maisteltiin kuoharia ja kevätrullia Vaasa Festivaleilla.

Elokuu alkoi Tommin syntymäpäivällä. Raskasta aina vaan. Elokuussa käytiin Pietarsaaressa ja tehtiin hulluna omppuhilloa. Minin eskari alkoi huippuhyvin ja kolmasluokkalainen lähti kouluun jo tutuin elkein. Wasa Open Airissa tanssittiin Mister A:n kanssa ja Tampereen reissulla riideltiin. Ehdittiin kuitenkin nähdä, kun kummityttö konfirmoitiin :)

Syyskuussa alkoi hirmuhelteet hellittää ja päästiin mustikoita poimimaan. Syyskuussa pyöräiltiin ja pidettiin lasten bileet mökillä. Syyskuussa oli kiire ja väsy. Syyskuu oli hiljainen blogikuukausi. Vain 11 postausta.

Lokakuussa ihasteltiin syksyn värejä ja ensimmäistä aamukuuraa. Vietettiin tyttöjen ja ystävien kanssa tosi kiva ilta mökillä ja tehtiin pikareissu Tampereelle. Tein muutaman pienen sisustushankinnan ja tuntui kivalta saada pitkästä aikaa vähän muutosta kotiin. Ulkoiltiin perheen kanssa ja käytiin myös duunikamujen kanssa ihanalla metsäretkellä. Lokakuussa alkoi superpitkä migreeniputki.

Marraskuu aloitettiin Halloween-bileillä. Puolivälissä kuukautta iski joulustressi. Halusin tehdä jotain ihan muuta tänä vuonna, mutta en keksinyt mitä se olisi. Stressi hellitti ja päätettiin, että vietetään joulu kotona. Marraskuussa sairastin rajun flunssan ja lokakuussa alkanut migreeniputki jatkui edelleen. Marraskuussa tuntui, että mikään ei onnistu ja olin tosi matalalla mielellä.

Joulukuussa käytiin Helsingissä ystävien kanssa. Migreeniputki täytti kaksi kuukautta ja olin todella väsynyt kaikkeen. Päivät tuntui rämpimiseltä ja vapaat meni ihan liian nopeasti. Valmistelin joulua ja odotin hengähdystaukoa. Juhlittiin minin synttärit, jotka meni nappiin. Vietettiin joulu kotosalla ja se meni aivan kivasti. Omat jouluruuat oli vähän pettymys, mutta muuten oli aika sopivassa suhteessa kaikkea. Vuoden viime metreillä mini sairastui flunssaan ja oltiin koko porukka nukkumassa, kun vuosi 2019 pyörähti kalenteriin.

Vuosi 2018 ei ollut paras mahdollinen. Kanadan reissu erottuu huikeana piikkinä keskellä vuotta ja toki muitakin highlightseja löytyy, mutta kokonaisuudessaan kuitenkin jotenkin blääh. Saattaa toki olla, että loppuvuoden migreeniputki määrittelee koko vuotta vähän liikaa ja se vie hohtoa kivoiltakin jutuilta. Eilen selailin Instagramia ja tuntuu, että kaikilla muilla on takana ihan huippu vuosi ja jotenkin harmittaa, että mulla ei. Oon jotenkin vähän hukassa. En tiedä pitäiskö levätä vai puuhata, treenata salilla vai käydä kävelyllä, säästää vai tuhlata, reissata vai olla kotona, keskittyä enemmän itseen vai olla enemmän olemassa muita varten. Loppuvuosi toi eteen parikin yllättävää käännettä ja tuntuu vähän aikaa kestävän, että ehtii ja osaa käsitellä kaikki ja pääsee sinuiksi asioiden kanssa.

Vuodesta jää hyvänä mieleen tytöt. Meidän uskomattomat tytöt. Kuinka helppoa niiden kanssa nyt onkaan. Tottakai kiukutellaan välillä ja muuta perussettiä, mutta molemmat on niin reippaita ja omatoimisia. Molemmat osaa jo vaikka mitä ja voi että, ne on molemmat hauskoja. Niin hyviä juttuja ja hassuja hömppäilyjä, että usein mietin mille me sitten täällä nauretaan, kun tytöt muuttaa pois kotoa. On haikeaa, mutta samalla ihanaa, kun tytöt kasvaa ja päivien puuhat muuttuu erilaisiksi.

Vuodelle 2019 teen poikkeuksellisesti muutamankin lupauksen. Yleensä en uudenvuodenlupauksia tee, mutta tällä kertaa minäkin aloitan iiiiiihan uuden elämän vuoden vaihtuessa :D Mun lupaukset liittyy kehonhuoltoharjoituksiin ja omasta itsestä huolehtimiseen. Henkiset voimavarat on olleet ihan äärirajoilla viime vuoden ja yritän tänä vuonna löytää enemmän aikaa palautumiselle. Pitäisi muuten ehkä kirjoittaa lupaukset ylös vaikka jääkapin oveen, että muistaa ne koko pitkän vuoden.

Hyvää uutta vuotta 2019!!

Sannis