Hiihtoloma

Talvilomaa tässä tyttöjen kanssa vietellään. Tytöillä tuntuu olevan ihan kivaa, mutta itellä on jotenkin vaikeaa päästä lomafiiliksiin. Oon tylsistynyt ja vähän ärtynyt ja jotenkin en vaan voi erityisen hyvin. Mutta tätähän tää nyt on ollut jo monta kuukautta, joten kyllähän sen arvasi, että ei olotila taianomaisesti viikon lomalla muutu. Ehkä jonkinlaista palautumista tapahtuu kuitenkin, kun mennään niin hissukseen, vaikka korvien välissä ei nyt just siltä tunnukaan. Hitto, tästähän onkin tullut kunnon uupumus-blogi. Toivottavasti kohta olisi taas jo jotain muuta. Kauhean korkea kynnys on nyt kirjoittaa, kun on niin paljon negatiivista sanottavaa. Mikään kuvakaan ei tunnu nyt olevan riittävän hyvä ja silti mietin joka päivä, että haluaisin jonkun postauksen tehdä. Voi ensimmäinen maailma ja sen ongelmat hei!

Ihan hirveästi kelaan ja analysoin taas kaikkea. Tyttöjen kasvamista mietin ja sitä, miten erilaista nykyään on... olla mutsi jo isommille tytöille. Toisaalta mini on koko ajan jotain vailla.. pitää silittää hamahelmiä ja etsiä kuivia hanskoja, mutta toisaalta mutsin seura ei ole enää ollenkaan niin kysyttyä. Tunnen oloni tosi yksinäiseksi välillä. Pitää olla olemassa, mutta suurimmaksi osaksi ruuanlaittajana ja pyykinpesijänä. En osaa oikein lähteä omiinkaan menoihin, vaikka pitäisi ehdottomasti oman voinnin kannalta. Tänään mut on kutsuttu työkaverin luokse ja oon miettinyt koko päivän, että perun. Tiedän, että se tekee hyvää jos menen, mutta silti tuntuu jotenkin aivan ylitsepääsemättömältä poistua kotoa.

Aloitettiin loma pienellä shoppailureissulla. Tytöillä oli omaa rahaa ja koska pääsevät ihan hitsin harvoin mihinkään kaupoille, päätettiin nyt lähteä. Tarkkaan molemmat valitsi vaatteensa Henkkamaukasta ja käytiin vielä eläinkaupasta ostamassa Saimille pienet tuliaiset. Helposti ajattelisi, että kakstoistavee on enemmän innoissaan vaateostoista, mutta kyllä se on mini, joka ostaa mielellään vaatteita ja niitä sitten sovittelee päälle ja esittelee kaikille. Tällä kertaa valitsi itelleen hienon toppaliivin ja pari muuta juttua. Kakstoistavee shoppaili hyvin maltillisesti yhden puseron, kaulakorun ja puhelimen kuoret, vaikka annoin aika vapaat kädet osan synttärirahoista suhteen.

Yhtenä päivänä tehtiin visiitti mökille ja toisena mutsin luo. Kakstoistavee kävi ratsastamassa ja mini ninjakoulussa. Muuten ollaan oltu kotona ja ulkoiltu Saimin kanssa. Mini on ollut paljon ulkona kaverinsa kanssa. Mister A on nykyään aina vasta myöhään iltapäivästä töistä kotona ja just ilmoitti, että menee lauantainakin duuniin, joten yhteistä aikaa ei paljoa ole. Sää on ollut kiva ja aurinkoinen koko loman. Migreeni ei tykkää kevätauringosta ihan hirveästi, joten vähän varovainen pitää koko ajan olla. Nyt tuntuu ohimolla siltä, että on pakko ottaa kohta lääke. Ei siis kannata haaveilla Proseccosta työkamun illanistujaisissa. Vesilinja sopiikin tosin kukkarolle paremmin. 

Saimia vielä vähän pelottaa oudot paikat ja mielummin usein hihnassa ollessaan istuisi paikallaan ja tutkisi tilannetta. Vähitellen alkaa kuitenkin sujua aina vain paremmin ja ollaankin koitettu ulkoilla vähän erilaisissa paikoissa. Vapaana ollessaan juoksee reippaasti ja rohkeasti ja hyppii innoissaan. Vapaana tietysti pidetäänkin paikoissa, missä ei ole pelottavia autoja. Varsinkin kuorma-autot ja traktorit on vielä aika kummajaisia pienelle koiralle. Mökille, kun pääsi ensimmäisen kerran, oli aivan kotonansa ja niin onnellinen. Kerroinkin Saimille jo lähtiessä, että nyt mennäänkin sellaiseen paikkaan, josta tulee lemppari heti kättelyssä. Yritin jo vähän houkutella tyttöjä huomiseksikin mökkireissulle.

Mukavaa viikonloppua!

Sannis