Kalajärvi

Viikonloppu vietettiin Peräseinäjoella Kalajärvellä. Lyhyt ajomatka houkutteli ja toki oltiin kuultu Kalajärvestä paljon kehuja. Sen verran hieno syksyinen sää oli koko viikonlopun, että harmitti kun tulin jättäneeksi kameran kotiin. Ei saisi ikinä jättää. Eipä se paljoa olisi autossa taas vienyt tilaa.. että vaikka jäisi käyttämättäkin, ei haittaisi, mutta jotenkin oon ollut vähän laiska kuvaamaan jo pidemmän aikaa ja kamera jää aina vaan useammin kotiin.

Kalajärven leirintäalue oli hieno. Siistit vessat, makea ranta-alue ja hyvät ulkoilumaastot. Kesällä olis varmasti tosi kiva päästä tuolla rannalle hengailemaan, mutta kaikesta päätellen epäilen, että väkimäärä on meille kesällä Kalajärvellä liian suuri. Nyt oli täydellisen vähän porukkaa ja hyvä sää mahdollisti sen, että päästiin monta kertaa kävelylle. Vähän salaa käveltiin Saimin kanssa liian lähellä rantaakin, mutta epäilin, että ehkä koirakielto ei oo niin tiukka, kun muita ihmisiä ei ollut mailla halmeilla ja pissa- ja kakkahommat oli hoidettu jo muualla.

Alueen luontopoluilla oli tosi kiva lyhyempi reitti, joka varrelta löytyi metsäkämppä ja laavu. Lyhimmillään kierros oli vain pari kilometriä, joten passaa pienemmillekin lapsille. Heti vaunualueen vierestä lähti myös frisbeegolfrata ja tytöt pääsivät vähän heittelemään kiekkoja iskän kanssa. Sillä välin kirjoittaja vei Saimia koirapuistoon, joka myös oli ihan kävelyetäisyydellä.

Pieni miinus tulee saunasta. Varattiin yksityisvuoro ja tilaussauna oli aika ankea. Varataan mielellään oma vuoro, niin päästään saunomaan koko perhe yhdessä. Tällä kertaa olisi kuitenkin kannattanut säästää rahat. Yleiseen saunaan en kurkannutkaan, joten en tiedä minkälainen se oli. Suihkut oli siistit. Vähän miinusta tulee myös yleisestä tunnelmasta. Se ei ollut ollenkaan niin lämmin ja ystävällinen, kun muissa paikoissa on ollut. Ehkä syksyllä jengi on enemmän omissa oloissaan enkä toki ollenkaan kaipaakaan mitään superhyper kanssakäymistä, mutta jotenkin koen, että oon tuntenut oloni tervetulleemmaksikin. 

Kaiken kaikkiaan viikonloppu oli kiva ja rauhallinen. Vaunussa ei ollut vielä yhtään liian kylmä nukkua ja kaikki meni muutenkin hyvin. Kolmetoistavee oli vähän nihkeä lähtemään alunperin, mutta tuumasi reissussa, että: "Joo, pakottakaa vaan mut aina mukaan näille matkoille, koska näillä on niin kivaa kuitenkin aina." Okei, pakotetaan, pakotetaan :D

Ehkäpä se oli nyt tämän vuoden viimeinen vaunureissu. Ensi vuonna toivottavasti taas.

Sannis