Epikriisi

Tänä aamuna meillä on kahvi loppu! Mitä ihimettä? Ei ookaan sattunut sitte varmaan koskaan. Tapaan herätä ennen tyttöjä juomaan kaffit rauhassa, mutta viime aikoina oon ollut harvinaisen poikki. Ensin kipeä käsi aiheutti painajaisia monta yötä peräkkäin ja nyt reilun viikon ajan migreeni on vienyt voimia. Jep, day 9 käynnistyi juuri. Huhhuh! Takana ei oo siis liskojen yö, vaan liskojen viikot.

Tällä kertaa migreenin särky ei oo ihan mahdoton, mutta kalvaa koko ajan vasenta puolta. Ja aina kun luulen, että se hellittää, se palaa takaisin. Pahoinvointi vaivaa hetkittäin ja hermo, voi mun hermo parkani, missä kunnossa se on. Välillä ajattelen, että lähetän A-tiimin viikoksi reissuun ja muuraan pumpulilla ovet ja ikkunat, että olis pehmeää, hiljaista ja rauhallista.

Useimmitenhan liikunta ei migreenissä oo edes mahdollista, mutta nyt oon pystynyt liikuskella. Alkuviikon jumpat on rullanneet aika kivasti ja duunin jälkeen on ollut vielä jopa energiaa iltaisin jäljellä. Aamuherätykset taas on olleet ihan hitsin vaikeita viime aikoina, mutta tänään oon jo tässä soffan nurkassa, vaikka tytöt vielä nukkuu. Jee! Paitsi, se kahvi. Ei oo täytettä nyt noihin kuppeihin, ei. Hö!

Laitoin eilen sähköpostia neurologille, että NYT on saatava helppiä. Kaveri latas reseptiä joka lähtöön ja tänään kun on aamuhuki, uskallan ehkä kokeilla uutta lääkettä. On sitten ilta aikaa ökätä jos on tarve. Hirveen nihkeesti uskallan noita lääkkeitä otella, kun huono olohan niistäkin välillä tulee.

Niin, että positiivisella mielellä ollaan, vaikka ei oo niin kauheesti hampaita kaiken aikaa naurattanu. Ja hei, sorry tämä epikriisi, mutta pakko avautua, kun ihan vähäsen viistää nämä olot. Kyllätäätästätaas! Nyt töihin. Siellä on kahvia. Apteekin kautta.

Kivaa keskiviikkoa!

Sannis