Lähemmäs kesää mennään koko ajan. Hitaasti, mutta eikö me sinne taas päästä. Tänä vuonna taitaa lunta sataa vielä vappunakin, mutta kyllähän nuo jäät näyttää sulavan. Aurinkokin lämmittää jo hitusen enemmän. Kyllästyn kävelemään aina samoja kortteleita tässä kodin ympärillä ja haluaisin useimmiten lähteä ulkoilemaan johonkin muualle. Johonkin, missä on tytöille vähän uutta nähtävää ja itellekin vaihtelua reitteihin. Mansikkasaari Vaasan Palosaarella oli just täydellinen sunnuntain ulkoilukohde.
Ensin leikittiin leikkipuistossa ja sen jälkeen heiteltiin kiviä veteen. Joutsenissa riitti ihmettelemistä ja veden hiomat kalliot tuntuu jalan alla aina yhtä ihanalta, vaikkei niitä kilometrikaupassa oliskaan. Mini halusi kävellä laitureilla ja katsella veneitä, joita oli jo muutama vedessä. Ekaluokkalainen olis tahtonut merimuseoon, mutta se on vielä suljettuna. Koitetaan uudelleen toukokuussa. Ja siis, minillä oli pyörä mukana. Ei me sillä muuten vaan käytetä kypärää. Vaikka olis ehkä tarve :D
Pienet jutut saa onnelliseksi. Vielä tytötkin tyytyy niin vähään. Mun mielestä oli jotenkin ihanaa, että ekaluokkalaisellekin kelpasi mun kaapista kaivama Reiman lempparihaalari. Ei se sitä kouluun laittanut, mutta retkelle kuiteskin. Se on semmonen haaveilija ja luonnon äärellä aina niin onnellinen. On varmaan edellisessä elämässään ollut joku keijukainen ja nyt rakastaa metsää ja lainehtivaa merta.
Minin kanssa on tänään pidetty vapaata aamupäivää. Leikittiin legoilla. Siivottiin terassi ja eteinen. Pestiin toppavaatteita toivoen, että niitä ei enää tarvittaisi. Täytettiin viimeinen hoitopäivälista päiväkotiin tälle keväälle. Toukokuun jälkeen alkaa tytöillä taas pitkä kesäloma, niinkuin joka vuosi. Ehdittiin tehdä pieni lenkki ja poikettiin leikkipuistoon. Nyt on mamalla kahvi- ja blogitauko. Minillä Netflix-tauko, kun ei se kotona enää päikkäreitä nuku. Ensi viikolla alkaa duunissakin kesäkausi. How cool!
Ensin leikittiin leikkipuistossa ja sen jälkeen heiteltiin kiviä veteen. Joutsenissa riitti ihmettelemistä ja veden hiomat kalliot tuntuu jalan alla aina yhtä ihanalta, vaikkei niitä kilometrikaupassa oliskaan. Mini halusi kävellä laitureilla ja katsella veneitä, joita oli jo muutama vedessä. Ekaluokkalainen olis tahtonut merimuseoon, mutta se on vielä suljettuna. Koitetaan uudelleen toukokuussa. Ja siis, minillä oli pyörä mukana. Ei me sillä muuten vaan käytetä kypärää. Vaikka olis ehkä tarve :D
Pienet jutut saa onnelliseksi. Vielä tytötkin tyytyy niin vähään. Mun mielestä oli jotenkin ihanaa, että ekaluokkalaisellekin kelpasi mun kaapista kaivama Reiman lempparihaalari. Ei se sitä kouluun laittanut, mutta retkelle kuiteskin. Se on semmonen haaveilija ja luonnon äärellä aina niin onnellinen. On varmaan edellisessä elämässään ollut joku keijukainen ja nyt rakastaa metsää ja lainehtivaa merta.
Minin kanssa on tänään pidetty vapaata aamupäivää. Leikittiin legoilla. Siivottiin terassi ja eteinen. Pestiin toppavaatteita toivoen, että niitä ei enää tarvittaisi. Täytettiin viimeinen hoitopäivälista päiväkotiin tälle keväälle. Toukokuun jälkeen alkaa tytöillä taas pitkä kesäloma, niinkuin joka vuosi. Ehdittiin tehdä pieni lenkki ja poikettiin leikkipuistoon. Nyt on mamalla kahvi- ja blogitauko. Minillä Netflix-tauko, kun ei se kotona enää päikkäreitä nuku. Ensi viikolla alkaa duunissakin kesäkausi. How cool!
Mukavaa tätä viikkoa!
Sannis
P.S. Oon ihan unohtanut ilmoittaa, että mumman maton voitti Sennin äiti Laura. Mahtava määrä tuli arpoja kippoon. Kiitos <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos, kun kommentoit <3