Oon pitänyt fiilispäiväkirjaa, koska oon ollut ihmeissäni tästä vallitsevasta hyvästä olosta. Apua! Kuulostaa aika friikiltä, mutta surullista kyllä, viime vuosina hyvä olo on ollut hyvin ohimenevää ja aina ahdistukset on muutaman päivän jälkeen saaneet kiinni. Useamman viikon on nyt mun uudessa päiväkirjassani ollut positiivista fiilistä ja hyvää mieltä. Tottakai päivissä on asioita, jotka ressaa tai hermo kiristyy välillä, mutta silti, AIVAN eri tuntu nyt, kuin kertaakaan aiemmin Tommin kuoleman jälkeen. NIIN siistiä! I'm happy!
No niin, paitsi että... eilen alkoi semisti ressata ja jännittää. Päätin tehdä jotain, mitä oon miettinyt jo kaaaaauan, mutta en oo kehdannut tai uskaltanut. Normaalisti en kovin mielelläni astu oman mukavuusalueeni ulkopuolelle ja oon sitä mieltä, ettei ihmisen tarvikaan prässätä itseään kaiken aikaa uusiin juttuihin, mutta nyt tuli tilaisuus ja päätin tarttua siihen.
Hihii, kuulostaa nyt aivan yli isolta jutulta.. Voin kertoa, että ei oo kenellekään muulle. Mulle vain. One small step for mankind, one huge step for me. Oon innoissani. Ja kauhuissani.
Ihan hirveen salaperäistä hei!
Sannis
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos, kun kommentoit <3