perjantai 18. marraskuuta 2016

Sumu


Tuntuu, että olis niin kauheesti sanottavaa, mutta ei oikein tiedä mistä lähtis liikkeelle. Parin viikon takainen lehtijuttu sai kaikenlaisia tunteita pintaan ja jotenkin oon tosi onnellinen, että se tehtiin. Ilmeisesti oli aika taas vähän purkaa mieltä ja puhua asiasta.

Tommin kuolema romahdutti kaiken, täytti koko elämän ja vaikutti joka ikiseen asiaan. Muutenkin kovaan itsekritiikkiin taipuvaisena kuljin monta vuotta itsesyytöksien ja huonon omatunnon sumussa. En koskaan ollut tarpeeksi hyvä. En tarpeeksi hyvä äiti, en tarpeeksi hyvä vaimo, en tarpeeksi hyvä työntekijä, en tarpeeksi hyvä ihminen.

Jotain on nyt tapahtunut. Sumu on jonkin verran hälvennyt. Tuntuu selkeämmältä. En muista enää syyttää itseäni ihan kaikesta tai kokea huonoa omatuntoa jokaisesta lasten luota poissa vietetystä hetkestä. Pinna ei ole enää ihan yhtä lyhyt eikä kaikki enää tunnu niin epäreilulta. Enää ei tunnu siltä, että jonain hetkenä vaan luhistun kasaan enkä enää koskaan nouse.

Fyysinenkin taakka on nyt pienempi, koska työt on järjestetty vähän uudella tavalla. Enää en pelkää huonojen öiden jälkeisiä päiviä ja viikonloppujen jälkeisiä arkipäiviä, koska kuorma on vähän kevyempi. Yöt on jo vähän parempia, koska kroppa ja mieli pystyy välillä levätä. Nykyään joskus ajatukset hiljenee. Ennen ne ei antaneet armoa koskaan. Vähän myöhään sitä ihminen näköjään oppii omat rajansa. Eikä silloinkaan kokonaan. Mutta onneksi edes vähän. Harha-askelia tulee, mutta suunta on nyt parempi.

Joskus mietin kuinka monta tyttöjen päivää menetin. Kuinka monta hetkeä unohdin tai hukkasin sumuun. Sitten muistan, että menneen murehtiminen on turhaa. Tein parhaani, minkä siinä hetkessä pystyin. Elämä ei aina anna vaihtoehtoja. Nyt on hyvä. Ja toivottavasti pysyykin. Aallonpohjat on niin kovia aina. Mutta ei onneksi enää yhtä syviä. Nyt on vielä koko elämä aikaa.

Hyvää perjantaita!
Sannis

2 kommenttia:

  1. Luin sen lehtijutun. Vaikka "tiesinkin" blogin kautta tommin/teidän tarinan, itkin silti. Voimia ja jaksamista teille, ja onneksi teillä niitä näyttää olevankin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos <3 Kyllä täällä pärjätään koko ajan paremmin.

      Poista

Kiitos, kun kommentoit <3