Kokkola

Kesän kolmas vaunureissu, check! Kokkolassa käytiin ja kirjoittajan mielestä retki oli tähän mennessä tämän kesän paras. Kuvat jäi camping-alueesta ottamatta, mutta se oli meidän kaikkien mielestä tosi kiva. Kirjoittajan mielestä ehkä jopa kivoin, jossa ollaan tähän mennessä oltu. Lähellä kaupunkia ja silti ihanasti meren rannalla. Saatiin tosi kiva leiripaikka ison puun varjosta, läheltä huoltorakennusta. Yleiset tilat oli siistit ja varsinkin keittiötilat oli kyllä 6/5. Viereisessä meripuistossa oli hyvä uimaranta, leikkipaikka, ulkotreenialue ja muuta kivaa puuhaa.

Mini otti tälle reissulle fillarin mukaan ja viiletti sillä pitkin aluetta. Vaihtelevalla osallistujamäärällä käytiin kävelyillä, uitiin ja pelattiin minigolfia. Ostettiin vastaanotosta maailman parhaimmat munkkirinkilät ja tehtiin treeni ulkotreenipaikalla. Tytöt on jo niin isoja, että enää kaikkien ei tarvitse osallistua kaikkiin puuhiin, vaan jokainen saa vuorollaan jäädä vaunulle huilimaan jos on tarve. Kirjoittaja jättää yleensä väliin minigolfin, neljätoistavee ja mister A useimmiten uinnin. Mini lähtee melkein aina joukkoon kaikkiin hommiin ja munkit jättää väliin ainoastaan Saimi eikä sekään omasta tahdosta :)

Sää oli superlämmin, mutta meren äärellä pieni tuuli teki kelistä ihan sopivan eikä edes kirjoittaja ehtinyt tuskastua. Kokkolan keskustaan asti ei tokikaan merituuli yltänyt ja siellä käytiin kävelemässä pari kertaa. Ensin sunnuntai-iltana, jolloin oli ihanan rauhallista joka paikassa ja sitten tiistaina päivällä, jolloin olikin jo porukkaa enemmän liikkeellä. Neljätoistavee tahtoi kirjastoon, joten tehtiin sinne pieni rundi ja muuten vaan fiilisteltiin kesäistä Kokkolaa. 

Kuvat on kesäravintola Brygganilta, jonne ajeltiin maanantaina. Saimi viihtyy helteillä autossa, koska mister A:n biilissä on just oikeassa kohdassa Saimille oma viileäpuhallus. Otettiin siis auto alle ja ajettiin ensin Trullevin kalasatamaan ihmettelemään kalastusveneitä ja sieltä käännettiin nokka kohti Bryggania. Löydettiin sopiva varjopaikka, joten saatiin tilata burgerit ja istuskella hetki rauhassa.

Suunnitelmissa oli lähteä kotiin keskiviikkona, koska mister A:n piti duuniin torstaina. Puoli ysin maissa tiistai-iltana oltiin menossa uimaan ja mietittiin, että nyt on kyllä vaunussa lämmin. Huomattavasti lämpimämpi, kuin vielä kertaakaan aiemmin tänä kesänä tohon aikaan illasta. Vähän murehdittiin siinä, kuinka lämmin yöllä on ja kuinka Saimi pärjää. Tarkasteltiin vielä säätiedotusta ja aika lämmintä yötä luvattiin. Siinä miettiessä hoksattiin, että hei.. mehän voidaan lähteä kotiin yöksi jos tahdotaan. Siinä tulisi sitten minin aiemmin esittämä toive yöllä ajamisestakin hoidettua samalla. Neljätoistavee mietti, että ollaan sitten turhaan maksettu seuraavasta yöstä campingiin. Ite olin sitä mieltä, että sillä rahallahan me oltiin jo saatu olla koko päivä ihan rauhassa ja vielä ehdittäisiin hyvin iltauinnille ja -pesuille ennen lähtöä. Lähtöpäivät on kuitenkin aina sellaisia, että ei siinä oikein enää osaa olla rauhassa, joten luultavasti oltais kuitenkin laitettu kimpsut ja kampsut kasaan jo aamusta.

Uitiin rauhassa ja laitettiin sen jälkeen leiri pakettiin. Edes kirjoittaja, joka on yleensä supertarkka yöunista ja nukkumaanmenosta ei jaksanut oikein paljoa ressata siitä, että kodin ovi aukesi n. klo 1.30 yöllä. Tytöt oli nukkuneet autossa jo hetken ja siirtyivät suoraan omiin sänkyihin jatkamaan unia. Me mister A:n kanssa heitettiin uikkarit kuivumaan ja jääkappitavarat vaunusta pois. Sen jälkeen seurattiin tyttöjen esimerkkiä.

Viimeistään tämä setti vahvisti sen, että kyllä se mister A on ollut oikeassa kaikki nämä vuodet. Vaunuilu on meidän juttu. Esim. lentoreissaamisessa ahdistaa aina vähän (tai joskus paljon) se, että ei pääse kotiin silloin, kun haluaa. Kirjoittaja usein myös kuormittaa itseään liikaa kivoillakin jutuilla ja monesti aiemmin varattu reissu tuntuu lähdön hetkellä raskaalta. Vaunuhommiin voi lähteä just silloin, kun siltä tuntuu ja jättää lähtemättä jos ei tunnu. Nytkin lähdettiin Kokkolaan, kun oltiin oltu himassa riittävästi. Ja kotiin lähdettiin tosiaan just silloin, kun siltä tuntui. Tommonen vapauden tunne sopii kirjoittajanlaiselle kontrollifriikille täydellisesti.

Ja Kokkola. Siitä mä pidän edelleen ihan tosi paljon. 

Sannis