tiistai 13. kesäkuuta 2023

Tyttö/poika

"Anteeksi, saanko kysyä kuinka vanha hän on? Tonne altaan pukkareihinkin on tullut laput, että kouluikäisten poikien täytyy mennä miesten puolelle."

Näistä lauseista alkoi eilen illalla leirintäalueen vessassa keskustelu, joka meni kirjoittajalla ihan tunteisiin. Paljon enemmän, kuin olisi varmasti ollut aiheellistakaan. Tilanne tuli kuitenkin niin yllättäen ja väläytti pienen kuvan siitä, mitä kaikkea paskaa minillä saattaa olla vastassaan etten pystynyt suhtautua asiaan coolisti, vaan yön pitkinä tunteina suurentelin koko hommaa ja aamulenkillä itkin mister A:n hupparin rinnuksiin tytöiltä salaa.

Vastasin kyselijälle, että mini on tyttö ja että lyhyet hiukset ja vaatteet nyt vaan vähän hämää. Ihmettelijä ihmetteli, että: "Te varmaan ootte tottuneita tämmöseen?!". No tuota, kiitosta vain.. tämä on kyllä ihan ensimmäinen kerta, kun kukaan tulee pukuhuoneessa kyseenalaistamaan meidän olemassa oloa. Jotenkin tuli siinä vähän semmonenkin olo, että uskooko ihmettelijä mua ollenkaan, vaan epäileekö että valehtelen jostain syystä.  En jotenkin ollut ymmärtänyt varautua siihen, että nyt kun tukkakin on lyhyt, täytyy ruveta huutelemaan jo pukkarin ovelta, että ollaan muuten sitten tyttöjä kaikki.  

Tramppajonossa lapset kyseli, että miksi olit tyttöjen pukkarissa eivätkä millään uskoneet, kun mini sanoi olevansa tyttö. Ainahan miniä on luultu pojaksi, mutta se on ollut vähän kevyempää eikä kukaan oo alkanut tähän mennessä inttämään. En osaa oikein arvioida mitä mini on itse mieltä siitä, että jengi erehtyy sukupuolesta. Joskus tuntuu olevan vähän mielissään, mutta joskus on myös ärsyyntynyt. Selkeästi ainakin se typyä itseään ärsyttää välillä, että hänestä tehdään erikseen numeroa.

Nämä tilanteethan täytyy kai itse koittaa pitää aika kevyenä ja antaa juttujen mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Mutta kyllä mun niin hiton paha mieli minin puolesta tuli, kun joutui siinä vieressä seistä ja kuunnella, kun käytiin läpi hänen vaatetustaan ja hiustyyliään. Keskustelu toki oli ihan ystävällistä, joten siinä mielessä on hyvä tsänssi, että minille ei jäänyt mitään yli outoja fiiliksiä. Typyn on vaan muutenkin jostain syystä tosi vaikea mennä yleisiin pukkareihin eikä tällainen nega varmasti ainakaan auta asiaa. Mini kysyi vielä myöhemmin, että: "Mistä ne edes tietää, että mulla on poikien vaatteet?" Tuo kysymys mun mielestäni kiteyttää jotenkin niin hyvin sen, kuinka me aikuiset tehdään asioista ongelmia siellä missä lapset ei niitä näe ollenkaan.

Tottakai ymmärrän täysin, että minin sukupuolesta on nyt helppo erehtyä ja varmaan itsekin ihmettelisin jos kymmenenvuotias poika olisi naisten puolella. Ehkä ihmettelijä halusi suojella omia nuoria tyttöjään, mutta jotenkin tämä koko homma oli ihan hanurista...että kun tytöllä ei ole mekko päällä ja pitkä tukka, voidaan samantien olettaa, että tyttö ei oo tyttö ollenkaan?

Valvoin vielä yölläkin miettimässä, mitä kaikkea tämä tulee minille aiheuttamaan. Mietin jo sitäkin, voidaanko nyt lähteä tänään uimaan ja mennä naisten pukkariin vai katsooko kaikki meitä niin, että tehdään jotain väärää.  Tuo ajatus täytyy tottakai itse opetella karistamaan ja mennä pää pystyssä ketään nöyristelemättä. Vaatii työtä, koska kirjoitajallahan on jo sisäänrakennettuna oletus siitä, että itsekin oon jotenkin vääränlainen. Täytyy ehkä miettiä valmiiksi joku lyhyt ja ytimekäs vastaus mahdollisiin tuleviin tilanteisiin eikä jäädä kuuntelemaan mitään jauhantaa, kuten eilen, kun tilanne tuli yllättäen.

Hitto soikoon, miten paska fiilis voi olla, kun pelkää lapsen puolesta tällaisia asioita. Miten ihmeessä sitä osaisi suojella näitä pieniä kaikilta typeryyksiltä? Vaikka toki ymmärränkin, että mun päässäni tämä juttu on isompi, kuin mitä se oikeasti olikaan. Mun päässäni tähän liittyy jo kyläläisiä ja soihtuja ja mitä näitä nyt on, mutta oli miten oli.. ihan sillain hirveän lämpimästi en tunne oloani tervetulleeksi tällä leirintäalueella just nyt. Ehkäpä se tästä vielä fiilis muuttuu, kun saadaan päivä käyntiin.

Sannis

10 kommenttia:

  1. Koko sukupuolikeskustelu on mennyt niin hulluksi, ettei mitään määrää.
    Ymmärrän niin täysin sun tunteet ja pistää ihan tosissaan vihaksi minin puolesta.
    Se, että mua luultiin minin ikäisenä pojaksi ei tuntunut kivalta silloinkaan, mutta silloin se johtui vaan isän leikkaamasta tukkamallista (näin ainakin kuvittelen), eikä siihen liittynyt sen kummempaa. Toisin kuin nykyään, kun täytyisi vissiin joka käänteessä varoa, ettei vaan sano poikia pojiksi ja tyttöjä tytöiksi ja huoh ja hohhoijaa. Vaikiaksi on tosissaan mennyt.

    Mini on vahva tyyppi monellakin tapaa, mutta silti on ihan hemmetin väärin, että viaton lyhyttukkainen tyttö joutuu jonkun typerän aikuisen kyseenalaistamaksi. Aargghhh. Tulin ihan tosi vihaiseksi tästä.

    Mun mielestä hyvä plääni miettiä tosiaan joku napakka vastaus valmiiksi mahdollisia vastaavia tilanteita varten. Ja tiedän, että se sulta onnistuu, koska olet viisas äiti, joka on aina valmis puolustamaan omiaan <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jep.. hulluksi on menny eikä enää tiedä uskaltaa ja voi tehdä/sanoa. Tuntuu, että kaikessa tässä kouhkaamisessa on unohtunut, että ei kaikki heti välttämättä halua määritellä sukupuoltaan uusiksi, vaikka poikkeaakin normeistä tyyliltään tms.

      Poista
  2. Kuinka vähä-älyinen pitää aikuisen ihmisen olla, että lähtee tuollaisia asioita lapselta kyselemään?? En voi ymmärtää ja meni tunteisiin täälläkin!

    Mä leikkasin 5veenä itse hiukset niin, että perhepäivähoitaja vei miesten parturiin ja isä ei tunnistanut mua hakiessa. :D Mummin ystävä kysyi kaupassa "Onko tämä tyttö vai poika?" ja muistan tuon hetken vielä 30v. jälkeenkin hyvin.

    Toivottavasti teidän loma jatkuu kivoissa merkeissä ja pystyt jättää tuollaiset kommentit ihan omaan arvoonsa. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi eiiii.. päästit sitte ihan kunnolla luovat parturin taidot esiin? :D

      Täällä on nyt ihan tosi paljon kiinnitetty miniin huomiota ja mini sen kyllä selkeästi huomaa. Aikaisemmissa paikoissa ei tämmöstä oo ollut, mutta toki täällä on huomattavasti enemmän porukkaa, kuin meidän tämän kesän ekoissa paikoissa. Tänään vaihdetaan maisemaa ja toivon, että kommentit ja tuijottelu vähän vähenee.

      Poista
    2. Joo, äiti oli opiskelemassa toisella paikkakunnalla ja isä sanoi sille kesken puhelun, että nyt pitää lopettaa, kun mä leikkasin hiuksia :D

      Saman teki oma lapseni viisveenä, naapurin teltassa oli kolmikon parturileikki.. Ei auttanut, kun leikata ihan lyhyeksi, kun oli lovia siellä täällä.. Kihara ohut vauvatukka vahvistui, joten oli siitä jotain hyötyä!

      Ihme touhua, että moni kommentoi ihan suoraan toiselle! Toivottavasti seuraavassa kohteessa on fiksumpaa porukkaa!

      Poista
  3. Hmm, hämmentävä tilanne, joka on varmaan 5-7 vuoden päästä erilainen, en tiedä onko helpompi. Vertaistuki yleensä on hyvä, sitten kun selkiintyy miten mini itse kokee itsensä. Ja tuttujen ihmisten kanssa tietysti on varmasti helpompaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Siis mikäli vertaistuelle on tarvetta, voihan tuo olla jokin ns. poikatyttövaihe.

      Poista
    2. Joo, sen varmaan näkee muutaman vuoden kuluttua, mitä tulevaisuus tuo. Nyt tuntuu, että sukupuoli ei oo minille itselleen sen kummempi juttu, vaan tykkää vaan jutuista/vaatteista/tyylistä, joita useimmiten näkee pojilla.

      Poista
  4. Mua on luultu pojaksi miltei koko ikäni. Olen vain sen näköinen että miespuolisesta menen, ilman että yrittäisin. En pidä naisellisista vaatteista itseni yllä, mutta en missään nimessä halua olla miespuolinen. Harvoin kuitenkaan miesten vaatteita pidän, vaan neutraalimpia naisten vaatteita. Kummastusta olen aiheuttanut, ja aina tuntuu pahalta. Kun oli pitkä tukka niin edelleen luultiin pojaksi.olen urheilullinen, mutta eniten kyse lienee kasvoistani, jotka kai ovat sitten hyvin androgyynimäiset. Miehekäs en ole mutta pojaksi luullaan...vielä näin yli nelikymppisenäkin. Todella rasittava asia, ja joskus miettinyt miten jaksan, mutta jaksettava on. Vaikuttaa psyykkeen ehdottomasti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, kun kommentoit! Vaikka asia itsessään ei oo kiva, niin mulle oli kyllä tosi kiva saada mielipide joltain, joka on itsekin kokenut vähän samaa mitä mini. Tää on kyllä inhottava juttu kaikin puolin… toki aina vaikuttaa se toisen ihmisen asennekin. Joskus ei mua haittaa, että miniä luullaan pojaksi.. silloin, kun se luulija on ite semmonen "huoleton" ja kun saa tietää mikä tilanne oikeasti on, pyytää rennosti anteeksi ja sitten hommat jatkuu. Sitten, kun se toinen osapuoli on selkeesti huonolla asenteella matkassa, onkin tilanne jo tosi paljon inhottavampi.
      Tsemppiä ja vielä, kiitos kun kommentoi <3

      Poista

Kiitos, kun kommentoit <3