Päättyi se vaan kuulkaa koulu tällekin keväälle. Nelonen ja seiska laitettiin purkkiin meidän perheen osalta. Saadaan tämänkin lukuvuoden jälkeen olla tytöistä ylpeitä. Molemmat lähtee kouluun mukisematta aamuisin. No joo.. seiskaluokkalaisella on välillä havaittavissa vähän mukinaa, mutta aika pientä on. Läksyt hoituu itsenäisesti ja retket sekä erikoisaikataulujen päivät molemmat muistaa paljon paremmin, kuin iskä :D Vilmakin muistaa positiivisilla merkinnöillä säännöllisesti, myös käytöstä koskien, joten hyvällä mallilla tytöillä on nämä hommat.
Paljon on puhuttu viime aikoina siitä, että numerot ei oo tärkeimpiä juttuja ja eihän ne ookaan, mutta kyllä se elämä ja opiskelu jatkossa vähän helpompaa on jos koittaa opetella hommeleita sitä mukaa, kun niitä mennään eteenpäin. Meilläkään ei niin paljoa numeroita tuijotella, mutta molemmilla tytöillä on kyllä potentiaalia ja läksyjen teko sujuu suht helposti, joten toivoisin että numerot pysyy vähintään kasissa. Sen kummempaa haloota ei kuitenkaan nosteta sitä pienemmistäkään tuloksista.
Tällä kertaa todistuksissa oli kaikkea seiskan ja kympin väliltä. Mini sai ensimmäisen numerotoikkarin ja tasaista oli, kasia ja ysiä rivi täynnä. Neljätoistaveellä oli isompaa hajontaa ja löytyi joku seiska, joku kasi, useampia ysi ja monta kymppiäkin. Keskiarvoa ei laskettu kummallekaan. En tiedä onko se enää tapana. Oikein hyvä lopputulema kirjoittajan mielestä ja työt itsekin tuntui tyytyväisiltä.
Muutenkin kouluvuosi on mennyt aika kivasti. Kavereiden kanssa on sujunut ja hyvin vähän on ollut mitään probleemia. Neljätoistavee löysi yläasteelta pari kivaa ystävää ja mini viilettää tuttujen poikien kanssa pitkin skeittiparkkeja. Aika railakasta on poikien meno toki välillä ja minilläkin on kaiken aikaa polvet ruvella. Uintireissut on kuitenkin se, joka molemmille tuntuu olevan jostain syystä se ärsyttävin asia koulussa, joten aika pienet on onneksi nyt murheet.
Kesän jälkeen odottaa vitos- ja kasiluokka. Ensin kuitenkin erittäin ansaitulle kesälomalle. Yes!
Sannis
P.S. Kyllä, mini repäisi ja leikkasi hiuksensa lyhyiksi. On sitä monta vuotta aina välillä jo pyydellyt, mutta oon kieltänyt. Oon ajatellut, että se on liian iso muutos eikä mini ymmärrä, miltä sitten tuntuu kun ei ookaan niitä hiuksia ja sitten on kamalaa jos ei tykkääkään. No, nyt annoin luvan ja lopputulema on se, että leikkaus sopii tosi hyvin. Kirjoittajalla vaatii vähän totuttelua uuteen lookiin, mutta pääasia on se, että mini ite on ihan tosi tyytyväinen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos, kun kommentoit <3