Elokuun vikat

Eilen laitettiin grilli tulille, vaikka oltiin vain omalla porukalla. Yleensä tulee grillailtua silloin, kun on vieraita, mutta nyt jotenkin tuntui siltä, että olis ihana syödä vielä terassilla. En oo maailman suurin punaisen lihan ystävä enkä koskaan tilaa esim. ravintolassa pihviä. Valitsen naudan sijaan mielummin possun ja nämä ulkofilepihvit oli kyllä hyviä, kun mister A grillasi ne just mehukkaiksi ja mureiksi.

Perunat laitoin uuniin öljyn ja mausteiden kanssa. Aika paksu kuori oli jo kesäperunoissa. Syksyn tulo näkyy kyllä nyt kaikessa. Ja se on ihan ihanaa. Toivottavasti saadaan vähäsateinen, upea syksy tänä vuonna. Tänään näyttää sateiselta, mutta vielä toivon, että pääsen kohta lähtemään fillarilla töihin. Kun sää tästä kylmenee, loppuu mun työmatkapyöräily. En halua polkea superhikisenä tai vaihtoehtoisesti suihkusta märillä hiuksilla kylmässä säässä kotiin.  

Istuin eilen hyvän tovin terassin sohvalla peiton alla vielä ruuan jälkeen. Kelailin kaikenlaista. Kelailin viime aikaisia olotiloja. Mulla on jännä tunne, että esitän vähän kuin sivuosaa mun omassa elämässäni just nyt. Ympärillä tapahtuu hirveästi ja oon jutuissa mukana, mutta silti tunnen oloni ulkopuoliseksi. Tuntuu että teen ja mietin vain muiden juttuja eikä kukaan muista miettiä mun juttujani. No joo,  nyt tää kuulostaa vähän hassulta ja oikeesti...miksi kenenkään edes tarvisi miettiä mun juttujani, koska kaikilla on omissa kädet täynnä, mutta kuiteskin.. Väsymys se täällä tekee nyt tepposiaan ja aiheuttaa kaikenlaisia oloja. Tai olisko neljänkympin kriisi?

Tämä vuosi on ollut varmasti kaikille omalla tavallaan raskas. On ollut paljon vaikeita asioita. Toisaalta on ollut myös ihania juttuja ja mietinnän sekä kasvamisen paikkoja. Saa nähdä millaisena vuosi jatkuu. Uskomatonta ajatella, että neljän kuukauden päästä ollaan taas jo seuraavan edessä.

Sannis