Ei asiaa

Huuuh, alkaa voimat palautua pikkuhiljaa. Toissapäivänä oli ensimmäinen päivä kahteen viikkoon, kun en ollut kuolemanväsynyt ja eilen mietin, että onpa hitsin kiva tehdä töitä, kun jaksaakin vähän jotain. Vihdoin alkaa vähän helpottaa. Vieläkin on ääni vähän painuksissa ja nokka välillä vuotaa, mutta yleisolotila on jo parempi. Tänään pidän meidän senioriryhmälle lyhyen tanssitunnin, joten sielläpä se varmaan viimeistään selviää, että joko alkaa jaksaa jotain. Aika hyvä tunti aloittaa tuo, kun on kuitenkin paljon rauhallisempi, kuin muut mun tunnit.

Paljon on ollut duunia tälle viikolle, kun osa meistä on poissa, mutta toki sitten vaihtoehtoisesti omasta kalenterista on jumpat puuttuneet, joten ei tässä ihan yötä myöden oo tarvinnut paahtaa. Iltoja toki on ollut enemmän, mutta toivotaan, että ensi viikolla alkaa palautua hommat normaaliksi. Kivasti on kyllä nyt duunissa syksypöhinä päällä. Viimeiset puolitoista vuotta on ollut aika hiljaista noiden pöhinöiden suhteen, joten kyllä tämä on aika mukavaa vaihtelua, kun uusia asiakkaita taas tippuu sisään. Meillä on asiakasmäärä pudonnut isosti, kun korkeakoulut on olleet tauolla ja tietysti muutenkin on moni päättänyt asiakkuuden koronan takia. Nyt vaan toivotaan, että opiskelijat ei joudu lähtemään takaisin kotikaupunkeihinsa ja että saadaan treenata normaalisti.

Kanadan sisko on paikalla tämän viikon ja viikonlopulle tässä mietiskellään suunnitelmia. Eipä tuota taas tiedä, koska on mahdollisuus nähdä seuraavan kerran. Normaaliolosuhteissa sisko käy joka vuosi ja joinakin vuosina kaksikin kertaa, mutta nyt on luonnollisestikin ollut taukoa pidemmän aikaa. Jossain vaiheessa tekisi mieli kyllä tavata taas Tukholmassa, jossa sisko joutuu jonkin verran käydä töiden vuoksi. Pari vuotta sitten käytiin mutsin kanssa siellä siskoa moikkaamassa ja on se kyllä niin kiva kaupunki. Vielä oon kuitenkin sitä mieltä, että en lähtis nyt lentelemään muuten vaan lomareissuille. En ollenkaan halua ottaa ylimääräistä riskiä, että lentoja perutaan, niitä on vaikeampi saada tms. Lockdownia ei nyt taida olla ihan juuri näkyvissä, mutta se se vasta olisikin horroria vieraassa maassa.

Minillä alkaa tänään ninjakoulu. Muut harrastukset ei edelleenkään kiinnosta, joten sillä mennään. Mummu joutuu heti kuskausapuihin. Onneksi on isovanhemmat. Huokaisen tuon lauseen joka viikko. Meidän tytöillä on kyllä hyvät oltavat. Äiti on kotona, kun lähtevät aamulla kouluun ja iltapäivästäkään ei tarvi olla oikein paljoa yksin. Jossain vaiheessa mietin, että oppivatko lähtemään yksin kouluun, kun oon aina paikalla, mutta itsenäisesti ne kaiken tekee nykyään aamuisin. Naurattaakin vähän, kun ne varmaan isoina sitten muistelee, että aina kun me lähdettiin kouluun, äiti istui sohvalla kahvikupin ja tietokoneen kanssa :D Meidän vanhemmilla oli lehti, meidän lapsien vanhemmilla on puhelimet ja tietokoneet. Kehitys kehittyy kuulkaa.

Niin, että ei oo kyllä yhtään mitään asiaa.

Hyvää torstaita! Pysykää terveinä!

Sannis