tiistai 29. joulukuuta 2020

Uudenvuodenlupaus


Tämän vuoden päättymistä on ihan aiheellista juhlia. Kakkua en toki tehnyt tai aio tehdä sitä varten, vaan kuvassa on yksi minin tämän vuoden synttärikakuista. Niitä tehtiinkin tänä vuonna monta. Ihan tarkoituksella järjestettiin vähän enemmän ohjelmaa synttäreistä. Kutsuttiin perhettä ja parit ystävät yksitellen kylään eikä tietenkään joka kerta olis tarvinnut kakkua vääntää, mutta niin moni juttu on peruuntunut ja niin paljon on ollut huolta ja murhetta, että haluttiin vähän extrajuhlaa.

Kuvan kakussa on kaupasta ostettu pohja, joten siinä ei kasaamisessa oikein kauaa nokka tuhissut ja silti tuntui minille tosi juhlavalta, kun on kakku ja kaikki. Joku ajattelee että onpa nyt ihan liikaa, mutta ite ajattelen, että tää on yksi hauska juttu minin muistojen arkussa. "Muistatko sen vuoden, kun sulle tehtiin neljä synttärikakkua?" Kyllä joskus saa vetää vähän överiksi ja hössöttää ihan kunnolla. Ai niin, ja kaksi kakuista oli samalle illalle, joten ei meillä niitä kasivee vastaanottoja nyt ihan älytöntä määrää kuitenkaan ollut :D

Tämän vuoden päättyessä on kyllä takki ihan tyhjä. Tekis mieli sanoa, että vmp, mutta jotenkin ei nyt just kuitenkaan tunnu ihan tasan siltä. Tässä vuodessa on toki ollut todella paljon paskaa. Loppua kohden alkoi kroppakin sanoa sopimustaan irti. Kaikenlaisia fyysisiä ihmeellisyyksiä on ollut, jotka on kyllä vaikuttaneet myös psyykeeseen. Toki epäilen, että ihan alunperin se on stressi, joka on aiheuttanut nuo fyysiset oireet. Kunnon noidankehä. Jo kesällä alkoi ihmeelliset lihaskrampit ja niitä onkin ollut säännöllisesti koko loppuvuoden. Rintalihas kramppaa välillä ja sen lisäksi jalat ja selkä on ihan tukossa. Liikkuminen on välillä hankalaa ja kunto laahaa niin, että mitään ei meinaa jaksaa. Migreeni sitten taas ei oo venynyt pidemmäksi putkeksi tänä vuonna, joka on siistiä!

Harmittaa vähän se, että tämä vuosi nujersi mut. Korona ja sen tuomat muutokset (varsinkin mun rakkaaseen ryhmäliikuntaan), ystävän sairastuminen ja brändimuutos duunissa oli liian kova tripla purtavaksi yhtäaikaa. Olisin niin mielelläni supernainen ja pystyisin kaikkeen. Erittäin nihkeää tunnustaa, että oonkin vain tavallinen kuolevainen, jolle liika on liikaa. Toisaalta, kun asiaa oikein mietin, niin ei tässä nyt ihan häviäjänä lähdetä seuraavaan vuoteen.. ystävä on parantunut ja duunissa on kaikki hommat hoidettu, jotka vastaan on tulleet. Kotona on kaikki ollut hyvin koko ajan normaaleja pikkupomppuja lukuunottamatta ja tilanne tuntuu jatkuvan samanlaisena. Oon onnistunut tekemään toimenpiteitä ensi vuotta varten, joiden oletan keventävän yleistä kuormitusta. Oon myös tehnyt backup planin jos nämä jo tehdyt toimenpiteet ei riitä. 

Nyt, kun oon ollut vapaalla ja saanut levätä muutaman päivän, tuntuu olo ihan rauhalliselta eikä tosiaan siltä, että että koko vuosi olis ollut pelkkää kakkaa. Vähän turhan paljon ja kovaa rallaa vielä ajatukset, mutta ehkä ne ehtii vähän vielä rauhoittua ennen vuoden vaihdetta. Ja ihan hyvääkin siitä rallista välillä seuraa, kun pysähdyn kuuntelemaan oikeita asioita ja onnistun työntämään turhia juttuja sivuun. Yritän päästä sille mallille, että saan lähteä ensi vuoteen suht rauhallisin mielin.

Mitäänhän tässä ei oikein uskalla odottaa tai suunnitella. Seuraava yleinen riidan aihe on tietysti koronarokote ja se tuleekin varmaan olemaan suuressa mittakaavassa alkuvuoden hallitsevin aihe. Ite yritän tapani mukaan pysyä vähän sivussa näistä yleisistä hallitsevista aiheista. En tykkää ihan hirveästi toitottaa tämmösistä jutuista mielipidettäni, koska en jaksa väitellä tai puolustaa omaa kantaani niille, jotka on eri mieltä. Pitäis sekin opetella tässä nelikymppisenä.. että osais rohkeammin seistä oman kantansa takana. Toisaalta, näen joka asiassa niin monta puolta, että harvoista asioista niin ehdoton oonkaan. Koronavuonna inhottavinta on ollut ehkä just se, että oon pelännyt toimia, kuten itsestä parhaimmalta tuntuu. Mietin liikaa, mitä mieltä muut on. Mitään uudenvuodenlupauksia en yleensä tee, mutta ehkä voisinkin tehdä poikkeuksen ensi vuodelle. 

Uudenvuodenlupaus vuodelle 2021 ja mulle itselleni olkoon siis seuraavanlainen ->

Lupaan seistä rohkeammin oman mielipiteeni takana, vaikka se ei kaikkia miellytäkään. Lupaan myös, että saan ja voin tehdä niinkuin mulle itselleni ja meidän perheelle on parasta enkä ajattele liikaa, mitä muut on siitä mieltä. 

Huom! Oikeudet muutoksiin ja lisäyksiin pidätetään.

Sannis

2 kommenttia:

  1. Jep. Niin tuttua toi, että henkinen kantti on suoraan suhteessa fyysiseen kuntoon ja jaksamiseen. Jos on saanut nukkua hyvin (hehhee, milloinkahan sellastakin tapahtuisi) ja murehtimatta, tuntuu että jaksaa mitä vaan. Ja sitten taas väsyneenä ja resseissä tuntuu pienikin fyysinen ponnistus ihan mahdottomalta.

    Mua on tässä vuodessa ärsyttänyt se, että joka käänteessä pitäis muka erikseen mainita, että "muistimme toki pitää turvavälit" ja että "käytimme toki maskia". Jopa niin, että jossain instan stooreissakin julkaistaan kuvia, kun perhe (siis ihan se pelkkä oma perhe, jonka kanssa ollaan muutenkin päivät pitkät) ottaa jouluselfien maskit päässä. Miksi ihmeessä? Onko se joku "olemme vastuullinen perhe"-statement vai mikä?

    Itse olen ottanut sen kannan, etten koe olevani tilivelvollinen kenellekään menemisistäni tai tekemisistäni. Olematta silti vastuuton, tyhmä tai hullunrohkea. Maalaisjärjellä ja niillä omilla tekemisillään voi vaikuttaa paljon enemmän asioihin kuin toisten kyttäämisellä. JOs joku tunkee liian liki, voi itse väistää, eikä tarvi heti jossain huudella, kuinka MUUT ei muista noudattaa turvavälejä.
    Hohhoijaa.

    Ja mitä rokotteeseen tulee, mun päätös on seilannut ehdottoman ei:n ja kai se on yhteisen hyvän vuoksi otettava:n välillä ja olin jo kallistumassa jälkimmäiseen, mutta pakko sanoa, että pikkasen kyllä pisti mietityttämään uutinen, jossa kerrottiin kuinka valtio on varannut 35 miljoonaa euroa (oliko se peräti vuodessa) rokotteesta aiheutuvien mahdollisten haittavaikutusten korvaamiseen. Esim "jos jollekulle aiheutuu pysyvä elinikäinen haitta". Jep. Vaikiaa on. Ja siis en todellakaan ole mikään rokotevastainen henkilö, jolle olis edes tullut mieleen jättää lapsiaan aikanaan rokottamatta.

    Meidän pitäis sun kanssa vissiin ajatella ylipäätään vähän vähemmän :). Ihan kaikkea. Mutta kukas se sitten ajattelis, jos ei me :)?

    Kaikkea parasta koko A-tiimille ja valoa päin <3 (tänään päivä oli jo 8 minuuttia pidempi kuin reilu viikko sitten)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi mua ottaa niin kovaa päähän kans toi turvavälijankutus ja kaikki selittely, miksi on tehnyt, mitä on tehnyt. Makee whatever!!!! Miksiköhän se muuten ottaakin niin aivoon?

      Ja kyllä, mun pitää opetella kans toi.. että ei tarvi kenellekään selitellä, kun ei tosiaan kuitenkaan tehdä mitään ihan typeryyksiä ja ollaan esim. liikuttu missään paljon vähemmän, kuin monet lähipiirissä. Toki enemmän, kuin toiset. Oon niin tottunut aina olemaan se "kiltti tyttö" ja miellyttämään kaikkia etten välillä tiedä kuinka päin olisin.

      Ja kyllä.. tiedä mihin tässä maailma joutuis jos me yhtäkkiä lopetettais (liika)ajattelu :D :D

      Hyvää vuodenvaihdetta!

      Poista

Kiitos, kun kommentoit <3