Viime vuonna julkaisin tämän kuvan vanhassa blogissa otsikolla "Kun tilillä on rahaa kuusi euroa.." Kuvien alle kirjoitin "...silloin leivotaan sämpylöitä". Sain muutaman inhottavan kommentin, jossa anonyymit moittivat mun rahan käyttöä. Olivat kuulemma seuranneet sitä, että ostan kesälomalla lapsille liian usein jäätelöä ja mainitsen usein rahojen olevan vähissä ja vetäneet siitä johtopäätökset.
Puhun aika avoimesti rahasta ja se tietysti ärsyttää joitain. Oon muutenkin aika avoin No shit Sherlock?! :D ja jotenkin ajattelisin, että mun on ehkä helppo siitä rahastakin puhua, kun meillä on sitä semmonen aika normaali määrä. Mikä nyt on kenellekin normaalia... mutta siis voisin kuvitella, että jos meillä olis joko jättitulot tai vaikeuksia, ei niistä niin huvittaisi huudella. Nyt raha on kuitenkin aika neutraali asia. Taidetaan ylettyä just ja just keskituloisten kastiin ja ollaan varmaan aika samalla viivalla monien muiden lapsiperheiden kanssa. Tokihan meillä on esim. paaaaljon vanhempi, pienempi ja edullisempi talo, kuin monilla meidän tutuilla. Sen takia asuinkustannukset pysyy suurinpiirtein hallinnassa.
Saatan mainita useinkin, että rahat on vähissä. Se pitää kyllä paikkansa. Me tehdään niin paljon kaikenlaista koko ajan ja jos ei se hiton raha loppuis aina kesken, olis ihanaa tehdä vielä niin paljon enemmänkin kaikenlaista :D Se mitä en kokenut tarpeelliseksi mun postauksen lyhyeen tekstiin kirjoittaa oli: "Käyttötilillä on kuusi euroa rahaa. Se ei kuitenkaan ole mun rahatilanteeni absoluuttinen totuus. Meillä on bensatili erikseen. Meillä on myös ruokarahat ja laskunmaksutili erikseen. Bensaan, ruokaan ja laskuihin siirretään raha pois käyttelytileiltä ja sen jälkeen jäävä on humputtelurahaa. Se raha, mikä mulla on vähissä silloin, kun siitä urputan, on käyttöraha tai ylimääräisiin menoihin menevä."
Mulla ei tullut mieleenkään, että kaikki tuo olis pitänyt raapustaa yhteen sämpylöitä koskevaan postaukseen, jotta olisin välttänyt inhottavat viestit. Blogiteksteissä ja otsikoissa asiat eivät ole koko totuus vaan usein itsekin kirjoitan päällimmäisiä fiiliksiä ja sen hetkisiä tunnelmia. Kuka jaksaisi lukea blogia, jossa on joka kirjoitukseen käännetty joka ikinen kivi ja tarkasteltu joka asian jokainen haara? Huh! Tuon kyseisen otsikonhan olisin voinut kirjoittaa, vaikka tilillä olis ollut lottovoitto. Silloin, kun on vähän rahaa, kannattaa leipoa sämpylöitä. Ei siitä mihinkään pääse :D
**********
Muutama päivä sitten ressasin koko yön typeriä juttuja. Oltiin tyttöjen kanssa lähdössä Espooseen kavereiden luokse ja sinne olikin angiina iskenyt. En uskaltanut riskeerata ja päätin olla lähtemättä. Junaliput oli kuitenkin jo ostettu ja pyörittelin siinä mielessäni erilaisia vaihtoehtoja mihin mennään ja mitä tehdään. Harmittelin, ettei nähdä ystäviä ja harmittelin, etten voi perua lippuja. Samaan aikaan makselin laskuja ja ärsytti se, että mister A:n palkattoman loman tekemä kassalovi osuu just keskelle kesää. Päivitin Facebookiin nämä kaksi asiaa vähän suoristetuin sanakiertein ja se johti siihen, että yksi ihana tuttu lähetti viestin, josko haluan lainata rahaa, etten joudu perua lasten kesälomareissua. Tajusin, että vaikka asiat oli kaksi erillistä juttua eikä reissun muutos johtunut pienemmästä tilistä, saattoi se päivityksen lukijalle näyttää toisenlaiselta. Tunsin itseni hölmöksi ja mietin, mitä ihmiset musta oikein ajattelee. Mietin, miksi mun pitää aina jaaritella kaikenlaista "ääneen".
**********
Viikonloppuna selailin ihania aurinkoisia kuvia festareilta ja terassirundeilta. Aina kesäisin kadehdin kavereiden ja tuttujen bilekuvia. Harmittelen, että me ei käydä festareilla eikä meillä oo kavereiden kanssa tapana käydä bilettämässä. Aina hetkeksi vajoan synkkyyteen siitä, että kaikilla muilla on jotenkin hauskempaa, kuin meillä. Toki muistan aika nopsasti, että arki on aika hemmetin raskasta kaiken biletyksen jälkeen eikä se oikeasti läheskään aina oo edes niin hauskaa, mutta välillä tulee kaipuu radalle. Siellä toki tulee sitten yleensä aika nopeasti ikävä kotiin :D
**********
Kolme eri juttua, jotka kaikki osoittaa somen mahdin. Kuinka valtava se onkaan. Ja kuinka väärän käsityksen täältä voi ihmisestä ja muiden elämästä saada. Koko totuus ei ole kuvassa tai yhdessä päivityksessä. Joskus niistä ei löydä edes totuuden puolikasta, mutta miten se onkaan niin helppo uskoa, että muilla on parempaa ja kivempaa? Jopa minä, joka olen tyytyväinen noin 99 prosenttiin mun elämäni osa-alueista, menen välillä lankaan. Usein löydän itseni ajattelemasta, kuinka onnekas ja onnellinen olen. Tiedän, että me ollaan mister A:n kanssa läsnä tytöille ja välillä myös jopa toisillemme :D Koitetaan tehdä asiat niin, että kaikkien olis hyvä olla ja löydetään ne omat onnen hetket. Ja silti välillä se hiton some laittaa pään ihan pyörälle. Aina välillä on hyvä muistutella itseään, että everything is not what it seems. Ja toki yritän koko ajan opetella siihen, että jos somessa haluan aktiivisesti olla, täytyy vain kestää se, että kaikki ei aina löydä sitä asioiden todellista tolaa ja punaista lankaa.
Sannis
P.S. Tänään meillä leivotaan sämpylöitä! ;D
P.P.S. Kiitos sille ihanalle ihmiselle, joka kysyi, tarvitaanko apua! You know who you are!
