Liskot

Voi mitä ihmeen liskoja täällä on nyt liikenteessä? Kolmas yö jo putkeen, kun oon pyörinyt ja hyörinyt ja heräillyt sata kertaa. Jotenkin muka vaikea kääntää kylkeä ja koko ajan yli epämukava olo. Sain viime viikon tiistaina tokan koronarokotteen ja käsi on ollut sen verran oudon tuntuinen, että en oo treenannut sen jälkeen. En halunnut ottaa pienintäkään riskiä, että aiheuttaisin ite jotain jälkiseuraamuksia. Pienen joogan tein torstaina, mutta muuten vaan koiran kanssa kävelyä. Luulen, että liskot johtuu (sen yhden pitsan lisäksi) treenien puutteesta. Mutta kyllä sitä nyt pitäis viikko pystyä olla huililla ilman suurempia onkelmia. Mun mielestä. Tai sitten liskot johtuu siitä ite rokotteesta. Mitään muita selkeitä oireita mulle ei siitä tullut, kuin käden kipu. Kainalo oli turvonnut monta päivää ja tuntui aralta vielä viikonloppunakin. Nyt ei tunnu enää mitään onneksi, koska tällä viikolla mulla on sunnuntaihin asti jumppahommia.

Kirjoittaja ei ollut innokkain koronarokotteen ottaja ja sen takia oonkin vähän myöhässä matkassa. Koitin mahdollisimman kauan olla ajattelematta koko päätöstä. En siis todellakaan kuulunut niihin, jotka ensimmäisenä soittelivat rokotusaikoja ilman huolta piikin jälkiseuraamuksista. Mutta niin... pakkohan se oli tietysti ottaa, että päästään tässä hommassa eteenpäin. Kai sitä ylipainoisena johonkin koronan riskiryhmäänkin kuuluu. Toki.. ehkä myös rokotteen riskiryhmään. Yäk! Kunpa ei tarvitsisi miettiä tällaisia juttuja. En siis todellakaan kuulu salaliittoteoreetikkoihin, vaan lähinnä nämä omat riskitekijät on mietityttäneet. Oon myös aina ollut vähän epäileväinen "ylimääräisiä" rokotuksia kohtaan, kun en mitään ylimääräistä haluaisi kehooni töötätä. Tuntuu siltä, että ite taudilta saattaa kuitenkin välttyä, mutta rokotteen kun ottaa, siinä ei oo sitten enää jossittelua, vaan silloin oot ite tehnyt päätöksen ja piste. Varsinkaan lasten kohdalla nämä ratkaisut ei oo mun mielestäni ollenkaan helppoja. Ymmärrättekö mitä tarkoitan?

Kuvan kurpitsoista tein keittoa perunoiden ja kukkakaalin kanssa ja se oli ihan hitsin hyvää. Spagettikurpitsaa en ollut koskaan aiemmin ostanut ja tuli aivan yllätyksenä, kuinka kovaa se on. Jouduin kyllä luovuttaa ja pyytää mister A:n avuksi sitä pilkkomaan. Kurpitsa pelkästään on mulle liian makeaa, mutta se tuo ihanan värin. Perunaa taas laitan aina kasvissosekeittoon mukaan, koska se tuo paremman koostumuksen, sellaisen kermaisemman.

Saa nähdä, tarvitaanko tänä vuonna kurpitsoja Halloweenhommiin. Vähän tytöiltä kyselin, pidetäänkö jotain hörskötyksiä, mutta vielä ei tultu mihinkään tulokseen. Ehkä voitais ottaa omalla porukalla jotkut pienet kekkerit. Onhan tässä vielä aikaa miettiä.

Mukavaa tätä viikkoa!

Sannis