lauantai 9. lokakuuta 2021

Maljakko

Huuuh, mikä yö takana! Illalla Mister A halusi hakea jotain roskaruokaa ja ekaa kertaa moneen vuoteen söin semmosen jäätävän kokoisen kebabbimestan pitsan. En tiedä johtuiko yöhorrorit nyt siitä vai mistä, mutta ihmeellisiä painajaisia näin koko yön. Heräilin jatkuvasti ja joka kerta olin jossain huonossa asennossa niin, että oli jalka, käsi tai niska ihan puuduksissa. Nyt tuntuu siltä, että silmäpussit roikkuu polvissa asti. Tuli varmaan ny kerralla ens viikonkin rasva- ja suola-annos täyteen. Oh my!

Mini nukkui meidän huoneessa, joten ehkä heräilin sitäkin. Mini ite ei toki tuntunut heräävän koko yönä, vaan nukkui ihan rauhassa. Allergiareaktion oireet ei hellittäneet eilen koko päivänä, mikä oli mun mielestä vähän outoa. En kuitenkaan usko, että flunssakaan olis voinut ihan tolla tavalla, niinkuin napista painamalla alkaa. Likat tapaa myös kipeinä nukkua omissa huoneissaan nyt, kun ovat isompia. Pienempänä tehtiin välillä siskonpetiä olkkariin, mutta sille ei oo ollut tarvetta pitkiin aikoihin. Nyt mini tuntui jotenkin niin pieneltä siellä oman huoneen perällä, että kysyin josko se lähtis meille yökylään. Lupasi heti ja laitettiin patja meidän sängyn ja seinän väliin, niin siinä oli turvallinen kolo nukkua.

Tää mun homma on nyt yhtä valitusta vaan kaiken aikaa. Tai ehkä oon niinkuin mini.. etten oikeastaan valita, jutustelen vaan. Ja niin se taitaa ollakin. Nyt(kin) on vaan ollut vähän kaikenlaista pientä ilmoilla :D Aivan jees fiilis on kuiteskin tänä aamuna. Mini on jo vähän parempi ja jos huilailee tässä nyt päivän, ehkä saa sitten illemmalla kaverin yökylään, niinkuin sovittiin. Mulla migreeni tuntuu olevan viikonloppuhuililla ja lähden tänään kamun kanssa lunchille. Kakstoistavee pääsi jo eilen ratsastamaan ja nyt valmistautuu kovaa tämän päivän tallihommiin. Mister A:n kanssa taidetaan lähteä Saimin kanssa käpyttelemään, kun on ensin saatu kahvit juotua.

Ostin uuden maljakon ja on se hieno <3 Meillä ei oo vuosiin ollut ainuttakaan maljakkoa, vaan oon käyttänyt kaiken maailman kurkkupurkkeja. Työkamut oli tehneet mulle upean kimpun neilikoista ja marja-aronian oksista 25-vuotisen jumppapirkkouran kunniaksi. Olisin voinut tuijotella sitä vain aamusta iltaan, mutta harmillisen nopeasti nuo aronian oksat tiputti lehtensä. Vähän varovainen oon ollut nyt mitään kukkia ostamaan, koska nämä allergiahommat. Tulppaanit toki on aika varmoja. Sitten, kun niitä tulee kauppoihin.

NYT pylly ylös sohvasta ja koiran kanssa ulos. Moikka ja kivaa viikonloppua!
Sannis 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos, kun kommentoit <3