Todellista elämää

Tälle päivälle ja koko viikolle on luvattu vesisadetta. Eilen oli vielä vähän kirkkaampaa aamupäivällä, kun  käytiin metsälenkillä. Sinä päivänä, kun nuo ylläolevat kuvat otettiin, oli tosi ihana sää. Taisi olla syyskuun puolella, kun ne puhelimella napsaisin. Mulle kelpaisi aurinkoiset syksysäät, niinkuin varmaan monelle muullekin.

Syksyn viileys sopii mulle niin hyvin. Ei tarvi vielä pukea montaa kerrosta vaatteita, mutta ei oo myöskään koko ajan kuuma. Paitsi, että mulla on ihan liian usein. Helvetin hiki, koska migreeni. Eilenkin olin aamuysiin mennessä vaihtanut vaatteet jo yhden ylimääräisen kerran, koska hiki vaan valui ja alusvaatteet ja paita oli märät. Koska migreeni. Saisko huutaa vaan suoraa huutoa hetken aina joskus? Auttaiskohan se migreeniketutukseen? Hikoiluun ei vissiin ainakaan, joten mitäpä turhia :D

Viimeinen kuva on otettu matkalla Lempäälästä kotiin viime viikonloppuna. Tehtiin pikareissu sinne asuntovaunulla eikä ollut ihan kaikista seesteisintä aikaa. Ihan ekana aloin ressata ihan järkkyä bensankulutusta. En ollut tajunnut, että saadaan pulittaa melkein 200€ pelkistä bensoista. Olin muutenkin aivan kiikunkaakun voidaanko lähteä, koska kylppäriremppa ja ratsastuksen kymppikortit ja ja ja ... Lähdettiin kuitenkin ja aika nopeasti alkoi kaduttaa, kun näin bensamittarin laskevan, kuin lehmän häntä. Musta on tullut vanhemmiten tommonen. Ressaan välillä rahanmenoa niin, että en pysty nauttimaan olostani. 

Ajettiin Lempäälän Ideaparkin vieressä olevaan matkaparkkiin. Se oli positiivinen yllätys. 20€/yö ja todella siistit vessat ja suihkut. Saunakin olis löytynyt. Mini oli tärinässä, kun oli asfalttikenttää, jossa skoottailla. Ainut miinus tulee siitä, että koiralle oli vähän huonosti ulkoilutusmaastoa. Oltiin sen verran myöhään perillä, että lämmiteltiin vaunussa kotoa mukaan otetut ruuat ja mentiin nukkumaan. Yö sujui ihan hyvin ja kaikki nukkui ihan jees.

Aamulla heräiltiin rauhassa ja lähdettiin tyttöjen kanssa Ideaparkiin. Muutama liike käytiin läpi ja tytöt sai ostaa vähän jotain; mini uuden frisbeen ja kakstoistavee kangasta uutta kepparia varten. Meistä kukaan ei oo mikään superkova shoppailija, joten aika nopsasti oli hommat hoidettu ja hiippailtiin autolle. Mister A oli pakannut vaunun kasaan ja ajeltiin hallille, jossa meillä oli Saimin kasvattajan järkkäämät koiratreffit. Pari tuntia Saimi ja muut koirat viiletti pitkin hallia ja kakstoistavee sai kokeilla vähän, kuinka agility sujuu. Kotimatkalla stopattiin Ikeassa pikaisesti. Tytöt ja Saimi hengaili vaunussa ja me mister A:n kanssa tehtiin nopea rundi hakemaan pattereita ja yksiä tiettyjä lasipurkin kansia. Kerättiin kärryyn myös matot kodinhoitohuoneeseen ja eteiseen, mutta ei vissiin kuitenkaan tarvittu niitä, koska unohdettiin ne johonkin sinne kassan tuntumaan. Onneksi kaupan puolelle.

Se mikä tällä reissulla ärsytti, oli se, että kakstoistavee alkaa olla jo vähän nihkeä lähtemään yhteisiin juttuihin. Toki, jos kyse on siitä että ite saa jotain, asia on eri, mutta muuten alkaa olla semmosta teinarinihkeyttä ilmoilla ja kirjoittaja ei ainakaan vielä oikein osaa siihen suhtautua. Mini taas lähtee innoissaan vielä kaikkeen, mutta valittaa koko ajan jostain. Uskon, että ei oikein ite edes tajua valittavansa, puhuu vaan lämpimikseen, mutta siltikin....aaargh! "Koska me ollaan perillä? Mulla on tylsää? Kauanko me ollaan ajettu? Kauanko vielä ajetaan? Koska me ollaan perillä? Mulla on tylsää? Kauanko vielä? Kauanko vielä? Kauanko vielä? Tää ruoka on pahaa. Mä en sitte tykkää tästä. Mulla on tylsää. Mä en sitte muuten ainakaan syö tätä!" Kasiveelle on myös ilmaantunut joku vastaanväittämiskausi. 

"Laita takki päälle!"

"Mulla on tää huppari."

"Joo, mutta silti.. takki päälle ettei tuu kylmä!"

"Joo, mutta mulla on jo tää huppari. Ei mun tuu kylmä."

"Jep, huppari ei riitä tällä säällä. Laita takki päälle!"

"Joo, mutta ku mun tulee kuuma."

AAAAAARGH!!!!!!! Ja siis, täähän on varmaan vielä pientä, kun ei se huuda eikä raivoa, mutta kun joka asia pitää sanoa kymmenen kertaa, niin mun hermo ei todella kestä. Meillä on pikkulapsiajasta jo sen verran kauan, etten enää muista edes tämmösiä vaiheita ja nyt oon sitä mieltä, että tässä iässä pitäis jo vähän vähemmällä mennä perille. Tänäkin aamuna käytiin ihan liian pitkä keskustelu siitä, että kuuluuko laittaa sadetakki hupparin päälle jos sataa vettä. 

Kirjoitettuna tähän nää tuntuu pikkujutuilta, mutta voi jotenkin mua niin otti hermoon. Ja sanotaanko nyt näin, että saattoi myös Mister A:n muutama "mukava" tapa aiheuttaa pientä kiehuntaa mun korvieni välissä niin, että aloin jo kelailla, että oliskohan mun aika lähteä johonkin pikkulomalle ihan itekseni. Jotenkin tuntui, että kaikki pienet jutut yhdessä oli nyt ihan liikaa enkä tiennyt, millä olisin saanut olotilan käännettyä toisenlaiseen moodiin. Enkä saanutkaan. Eikä vieläkään oo ihan viisarit oikeassa asennossa, kun oon täällä marttyyrina alkuviikon taas tehnyt ruokaa kaikille sillekin ajalle kun en oo ite edes kotona ja siivonnut omat ja muiden jäljet, vain siivotakseni ne uudelleen taas kun pääsen töistä kotiin. Enkä enää tiedä ollenkaan, onko meillä asuvat ärsyttävän sotkuista porukkaa ja huithapeleita, vai oonko ite liian vaativa. Perkele!! 

Että semmonen pikkureissu ja pikkuraivo nyt just. Joskus näin. Toivottavasti ei kovin usein kuitenkaan :D

Kivaa päivää toisille marttyyreille ja muille!

Sannis