Kamelin selkä

Alkuviikko on alkanut stressitasot korkealla. Tälle viikolle oli/on sata ajanvarausta.. hammaslääkäriä, pankkia, Saimin lääkäriä, vanhempainiltaa ym. ja jotenkin noi ylimääräiset jutut on saaneet mun verenpaineen koholle. Liikaa yhdelle viikolle. Nyt on keskiviikkoaamu ja hoidettuna on kaksi hammaslääkäriä, Saimin varaus ja pankkiaika. 

Maanantaina kumottiin ryhmäliikuntaa koskeva sulkupäätös ja maanantai-ilta meni koodaillessa loppuviikkoa uusiksi. On tää aikamoista sirkusta. En oo aiemmin ihan hirveästi kritisoinut tai kyseenalaistanut näitä koronaan liittyviä päätöksiä, mutta kyllä mä nyt jo sanon, että voi morjens!! Mitä järkeä?? Kahden viikon sulku ja se lopetetaan pari päivää aiemmin? Ymmärrän jos sulku olisi kestänyt jo useamman kuukauden, että homma puretaan suunniteltua aikaisemmin, mutta että ei nyt edes sitä kahta viikkoa voitu pysyä päätöksessä. Kohtuuton työmäärä ja säätö muutaman päivän sulkua varten. Prkl!

Eilen stressi purkautui hyvin yllättävällä itkulla ja päivittelinkin Instaan näin:

"Tiedättekö, kuinka joskus joku hölmökin juttu voi olla se, joka vähän raskaamman kauden jälkeen loppuviimein katkaisee kamelin selän? Mulle se juttu oli tänään hammashygienistin loppulasku, joka oli tasan puolet enemmän, kuin mitä luulin sen olevan. (160€  Mikä hiton lähete?!) On tässä nyt ollut vähän kaikenlaista ja varsinkin tämä viikko on alkanut jäätävissä stressitasoissa, niin nyt ei vaan pystynyt muuta, kuin alkaa porata keskellä kaupunkia. Ei sentään hammaslääkärin kassalla, mutta ei paljon toisinkaan 

Monen muun jutun lisäksi rahanmeno on ahdistanut, kun samaan syssyyn normimenojen lisäksi osui tyttöjen harrastusmaksuja, Saimin rokotus, auton hajoaminen ja pari muuta "pikkujuttua". Mietin kauan ja hartaasti, pitääkö siirtää omaa hammaslääkäriä, mutta päätin pitää ajan, ettei jää sitten käymättä. Vähän mua naurattikin, kun pankkikortti kädessä tuhersin itkua parkkihallissa. Yksinään tuo juttu ei olis tainnut ihan itkemään laittaa, mutta kun on nyt ollu vähän tämmöstä 

Ihaninta tänään oli se, että pääsin valoisan aikaan kotiin. Tiistaisin oon aina, aina, aina iltaan asti töissä. Paitsi tänään. Kun tulin ovesta sisään, mini tuumasi: ”No sä et tänään ollukaan kovin kauaa poissa!”

Käytiin ulkoilemassa ja hörpystelin kahvit uudesta termosmukista. Nyt vaan muina muiduina pesen pyykkiä ja laittelen tiskejä. Varastin eli lainasin minin karkkijemmasta Kismetin, laitan ovet ja ikkunat kiinni ja istun soffalla. On kai se juoksupyörä huomennakin mua odottamassa.

Elämälle kymmenen hei!”

Oon käynyt monta vuotta yksityisellä hammaslääkärillä. Koskaan siellä en muista, että olis puhuttu lähetteistä. Tietysti lääkäri on varmaan vain laittanut hygienistille tarvittavat paperit talon sisällä ilman sen kummempia puheita. Pari vuotta sitten tulin siihen tulokseen, että yksityinen on ihan liian kallis ja päätin koittaa jos onnistuisi päästä kunnallisella puolella eteenpäin. Hammaslääkärit tuntuukin rullaavan ihan ookoo, mutta hygienistin aikaa pompoteltiin pari vuotta. Kun vihdoin sinne pääsin, vinkkas hygienisti, että moni hoitaa ne hommat yksityisellä ja hammaslääkärit kunnallisella. Okei, niin päätin minäkin tehdä.

En varannut vanhaan vakkaripaikkaani, vaan sinne missä oli edullisempaa ja missä kävi vielä S-etukorttikin. Varauduin max 80 euroon, mikä sekin oli tälle(kin) kuukaudelle mulle vähän liikaa. Kassalla, kun tiskiin lyötiin hinta162€, meinas mulla leuka tipahtaa lattiaan. Ei kelakorvausta, koska ei ole hammaslääkärin lähetettä. Voi video! Tämä tietohan varmaan ehkä oli tarjolla hammaslääkärin verkkosivuilla, mutta kyllä mä itseni ihan helvetin urpoksi tunsin, kun en ollenkaan ymmärtänyt, että tossakin kohdassa tarvitaan lähetettä. Olin hoitohuoneessa 45min ja tilanne hampaissa oli kuulemma hyvä. Että nyt on sitte kuulkaa poistettu nekin vähän hammaskivet 162 euron edestä.

Saimin rokotus, minin lentismaksut, auton uusi kytkin ja mitä näitä nyt tähän samaan hikeen olikaan? Rivivälit ja tekstin värikin näyttää vaihtelevan tässä postauksessa riippuen siitä, luenko tietokoneella ja puhelimella. PRKL! Eilen mister A totesi mulle, että tää on nyt ollu vähän tämmönen kuukausi ja minä totesin siihen, että nyt on kuule tämän kuukauden eka päivä… että sillä mallilla. Saapa nähdä, mitä tokasta päivästä tulee!

Terkkuja,

Sannis