Elokuun aurinko

En ehtinyt maanantaiksi parantua, mutta koronatestin tulos oli onneksi negatiivinen, kuten ennustinkin. Nyt on sunnuntai ja vielä on flunssan oireita, mutta miltään kaikista sitkeimmältä taudilta tämä ei tokikaan tunnu ja selkeästi olo on parempaan päin. Jonoteltiin tunnin verran testiin perjantaina keskellä kaupunkia ja jotenkin se oli ihan absurdia. Jonossa oli kymmeniä ihmisiä ennen meitä ja ohikulkijat kyseli, mitä hitsiä me oikein jonotetaan. Oli jotenkin vähän maailmanlopun meininki. Vaikka kenelläkään ei mitään hätää ollutkaan. Silti. Jotenkin pelottavaa, kuinka paljon maailma on muuttunut viimeisen puolentoista vuoden aikana.

Minillä on yskää, mutta menee kyllä huomenna kouluun, kun muuten on jo ookoo. Tänään sai onneksi olla jo kaverinkin kanssa. Virtaa on kasiveellä ollut vaikka muille jakaa viimeiset päivät ja ite oon flunssaisena ihan voipuneena kuunnellut ja katsellut sitä menoa ja höpötystä. Oon siivoillut hissukseen kotia rempan jäljiltä. Kovin paljoa en oo jaksanut kerralla, mutta vähän. Ja sitten huilia joka välissä. Sänkypotilaaksi en oo tässä flunssassa joutunut, mutta välillä on pitänyt pötkötellä. Paljon oon myös istuskellut sohvalla ja passuuttanut tyttöjä ja Mister A:ta tuomaan mulle Nasolinia, nenäliinoja, Mynthonia, kahvia tai mustikkapiirakkaa. 

Torstai-iltana mister A ehdotti, josko lähdettäis vähän kävelemään rantaan. Se tietää, että aina kipeänä(kin) kaipaan meri-ilmaa. Päätin ottaa kameran mukaan. Kun pitää istua paljon, voi aivan hyvin käsitellä kuvia. Sää oli aurinkoinen sateisen viikon jälkeen ja taas kerran merimaisemat nosti mielialan huomattavasti enemmän plussan puolelle. Vaasa on upea. Vaikea kuvitella etten asuisi meren äärellä, kun siihen oon aina tottunut.

Mini tahtoi puistoon, joten ajettiin sinne. Ajettiin myös rantaan. Ja sitten toiseen rantaan. Sain kuin sainkin elokuun ilta-auringon taltioitua kuviin ja jaksoin kävelläkin pienen kierroksen. Tytöt juoksivat toiseenkin puistoon. Kakstoistavee pysähtyi välillä lukemaan kirjaa, mutta vielä jaksoi leikkikentätkin kiinnostaa. Saimi oli ihmeissään, kun pääsi välillä jopa vapaaksi. Salaa. Koiria ei saa tietenkään pitää kytkemättömänä. Löydettiin hyvä iso nurmikenttä jossa juosta, mutta ei me pitkään saatu keskenämme olla, joten pakkohan se oli laittaa Saimi takaisin remmin päähän. Olispa täällä enemmän koirapuistoja. Isompia. Sellaisia, joissa vois itsekin kävellä pienen lenkin. Ylihuomenna, tiistaina ajattelin päästä takaisin töihin :)

Mukavaa alkavaa viikkoa!

Pysykäähän terveinä!

Sannis