keskiviikko 4. maaliskuuta 2020

Proud mama


Voi vitsit kuulkaa.. kaikenlaista taas. Tässä meidän lähistöllä sattui tapaus, jossa poikaporukka kävi pyöräilijän päälle. En tiedä onko kyseessä sama jengi, josta on jo jonkin aikaa kirjoiteltu Facebookin puskaradioryhmissä, että ovat hajottaneet postilaatikkoja, tehneet kaikenlaisia tihutöitä ja kiusanneet ihmisiä. Aivan nousi verenpaineet tappiin, kun mietin kuinka hemmetin hölmöjä sitä voikaan tulla mieleen puuhailla. Koitin tytöille sanoa, että pitää olla extravarovainen ja kertoa heti jos näkee jotain ihmeellistä. Meillä tytöt ei juurikaan kulje itekseen kotikortteleita kauemmaksi vapaa-ajalla. Kaverit asuu tässä ihan kodin lähellä ja vielä ei tytöt hingu itekseen esim. kauppaan. Koulumatkat toki iltapäivisin kulkevat ilman vanhempia, mutta onneksi asutaan suht lähellä.

Myös ihan kaveripiirissä kiusaaminen tuli aika lähelle, kun ykstoistaveen tyttökerhossa tuli probleemia. Osa porukasta ei sulattanut sitä, että ryhmään otettiin uusia tyttöjä ja WhatsApp-ryhmässä keskustelu meni jo aikamoiseksi. Siinäkin taas tuli kyllä pikku painepiikki tälle mutsille, kun osan ryhmäläisten kommentteja luin ja kuuntelin. Aikamoista kiusaamista ja vänkäämistä, myös ryhmän ohjaajille, jotka ovat keskusteluringissä mukana. Tuntuu aina oudolta, että aikuisia kohtaan ei löydy kunnioitusta. Varsinkin, kun kyseessä ei ole omat vanhemmat, vaan vieraammat ryhmän ohjaajat. Aikuiset siinä tottakai vihelsivät pelin poikki ja sulkivat keskusteluryhmän kommentoinnilta, että tilanne rauhoittuu. Tänään on tyttiksessä tuon asian läpikäynti ja toivon kyllä sydämeni pohjasta, että homma helpottaa. 

Mikä mua ilahduttaa tässä asiassa ihan älyttömästi on se, että ainut tapa millä meidän ykstoistavee oli tähän hommaan sekaantunut, oli sovittelumielessä. Viesteissä yritti saada kiusaamisen ja vänkäämisen loppumaan. Typy oli lähettänyt pitkät ääniviestit siitä, kuinka nyt kannattaisi miettiä omalle kohdalle, miltä kiusaaminen tuntuisi. Mainitsi myös, että äiti, isi ja kuraattorikin on aina muistuttaneet, että pitää muistaa asettaa itsensä toisen asemaan ja miettiä käyttäytymistä siltä kantilta. Kertoi, että ei pian itsekään halua enää tyttikseen, kun tällaista tapahtuu, mutta tulee kuitenkin, että saadaan asia selvitettyä eikä kenellekään jäisi paha mieli. Aikamoista, että uskalsi laittaa tommosta tekstiä senkin uhalla, että itse joutuu kiusaamisen kohteeksi. 

Kunpa kaikki muistaisi.. Tee toisille, niinkuin toivot itsellesi tehtävän. Miten helppoa kaikki oliskaan. Toivon sydämeni pohjasta, että näissä kiusaamistilanteissa tuo ykstoistaveen rooli pysyy edelleen samana. Toisaalta... kunpa ei tarvitsisi ottaa mitään roolia. Sovittelijan taakka voi olla aikamoisen raskas kannettavaksi. Kunpa näitä tilanteita ei tulisi. Lasten(kin) maailma voi olla niin julma ja meidän aikuisten on niin vaikea välillä siinä olla apuna. Täytyy toivoa, että tilanteeseen saadaan jotain helpotusta tänään, kun kaikki tytöt saadaan koolle kerhon ohjaajien kanssa.

Huh.. aikamoista.
Mutta pikku hetken tässä nyt hehkun hiljaa ylpeydestä.
That's my girl!
Sannis

8 kommenttia:

  1. <3 <3 <3 oikealla tiellä!

    VastaaPoista
  2. Vau miten hienoa käytöstä <3 toivottavasti saivat sovittua

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sitä toivon myös <3 Näennäinen sovinto ilmeisesti saavutettiin, mutta oli siellä vieläkin jotkut vängänneet vastaan. Aikamoista!!

      Poista
  3. Saat todellakin olla ylpeä, miten viisas tyttö! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. <3 Kiitos! Äidin sydän meinas kyllä pakahtua! Tottakai lueskelin viestejä peläten, että mitä se oma lapsi on mennyt kirjoittamaan. Tiesin, että Annukka ei oikein helposti lähde kiusaamaan ja on ennenkin puolustanut kiusattua, mutta tottakai tilanne voikin olla joskus eri. Jotenkin siellä tuli niin vahvasti ja monin sanoin typyn suusta ja kynästä se sanoma, jonka oon toivonut tyttöjen oppivan, että oon kyllä super ylpeä!

      Poista

Kiitos, kun kommentoit <3