MaanantaiJumpat

Eilen oli väsy. Viikonloppu mentiin hullua vauhtia paikasta toiseen ja unohdettiin huilata. Olin töissä ihan hyytynyt. Tuntui, että hikoilutti koko ajan ja syke nousi ihan pienestäkin liikkeestä. Yöunet on jostain syystä olleet vähän huonoja viime aikoina ja sekin varmasti vaikuttaa. Miten jo siinä, että kuinkakohan jaksan jumpassa.

Vedin RVP:n ja Kehonhuollon. Molemmat meni putkeen. Jumppien jälkeen olin aivan virkeä ja olotila oli jollain tavalla selkeä. Oon jotenkin vasta nyt viime aikoina huomannut, mitä kaikkea ohjaaminen mulle antaa. Oon aina ennen luullut, että se on se liikkuminen, mikä sen hyvän olon tekee. Ja tottakai se on sekin osaltaan, mutta kyllä tosi iso osa siitä tulee juurikin ohjaamisesta. Mistäköhän se johtuu? Ehkä siitä, että siellä jumppasalissa koen olevani hyvä jossain. Teen sitä mitä osaan. Niin monessa asiassa oon epävarma, mutta ohjaamisessa enää hyvin harvoin.

Tai ehkä se on se, kun aivot tyhjenee kaikesta muusta hetkeksi. Sen yhden tai kahden jumpan ajan ei oo mitään muuta, kuin musiikki ja liikkeet. Ei huolia eikä murheita. Joskus ennen ohjaaminen todellakin tuntui työltä. Nykyään aika harvoin. Tottakai se on raskasta, mutta nyt kun sitä ei oo liikaa, se ei tunnu henkisesti raskaalta. Nyt kesäkaudella, kun ohjaukset painottuu alkuviikkoon, huomaan että loppuviikosta alkaa ajatus takuta. Odota jo, että syyskausi alkaa ja perjantain aamutunti käynnistyy. Se taitaa pelastaa sitten mun viikonloppuni monelta turhalta ressiltä :)

Sannis