Mister A:n perheessä sattui kuolintapaus. Pitkän sairauden jälkeen oli jo aika mennä, mutta liian nuorena. Omassa perhepiirissä tehtiin ALS-diagnoosi muutamia kuukausia sitten ja tuo sairaus tuntuu kyllä pahimmalta mahdolliselta, mitä voi olla.
Välillä tuntuu niin lopulliselta ja lohduttomalta. Siltä, että kuolema on väistämättä läsnä. Oikein monissa hautajaisissa ei olla onneksi jouduttu käydä, mutta pelottaa hulluna, mitä on vielä edessä. Pelkkä ajatus omien vanhempien menettämisestä salpaa hengityksen. Sairaudet myös pelottaa. Syöpä varmaan eniten. Tuntuu, että siltä ei säästy kukaan. Eniten maailmassa toivon, että tytöt saisi elää terveenä. Pelko omastakin sairastumisesta ja siitä, että aika loppuu kesken, tuntuu aivan liian vaikealta asialta käsitellä.
Välillä tuntuu niin lopulliselta ja lohduttomalta. Siltä, että kuolema on väistämättä läsnä. Oikein monissa hautajaisissa ei olla onneksi jouduttu käydä, mutta pelottaa hulluna, mitä on vielä edessä. Pelkkä ajatus omien vanhempien menettämisestä salpaa hengityksen. Sairaudet myös pelottaa. Syöpä varmaan eniten. Tuntuu, että siltä ei säästy kukaan. Eniten maailmassa toivon, että tytöt saisi elää terveenä. Pelko omastakin sairastumisesta ja siitä, että aika loppuu kesken, tuntuu aivan liian vaikealta asialta käsitellä.
Sannis
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos, kun kommentoit <3