Blogi on nyt ollut suljettuna jonkin aikaa ja oon kyllä yllättynyt, kuinka oon kirjoitellut edelleen. Jotenkin nyt tuntuu jopa paremmalta. Ehkä se kuitenkin nyt on niin, että en tarvitse muita ihmisiä lukemaan mun ajatuksia. Ehkä se riittää, kun ne on mun päässäni. Ei tarvi sitten tosiaan ressata sitä, loukkaantuuko joku tai ajatteleeko joku musta pahaa. Bloggaajana pitäis varmaan olla paksumpi nahka. Että ei niin välittäis muiden ajatuksista. Pysyyköhän oma ajatus kasassa paremmin, kun ei tarvi ressata muiden omia?
Nyt on ihan selkeesti joku murroksen hetki. Oon vähän hukassa itseni kanssa. Tytöt kasvaa ja elämä muuttuu. Mihin nyt ja miten? Päivä kerrallaan tietysti, eikö? Ehkä mä menen jo vähän asioiden edelle. Minikin on vasta kuusi vuotta. Mutta silti.. jotenkin tuntuu, että nyt on jotain muuttunut. Tytöt ei enää niin mielellään lähde mun retkilleni ja toisaalta taas tuntuu hassulta jättää niitä niiltä pois. Ehkä tässä on nyt vaan vähän tylsä hetki meneillään näin loppukesästä. Who knows..
Sannis
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos, kun kommentoit <3