tiistai 9. lokakuuta 2018

Faktat

Tiistaifaktat tiskiin ->

En lue talvella lehtiä. Kerään niitä pinoon ja kesällä luen kaikki urakalla takapihalla. Yleensä myös tilaan lehtiä vain kesällä jonkin lyhyen tarjousjakson. Just viime viikolla toki tein poikkeuksen ja tilasin lehden 29 eurolla, koska siihen sai risteilylahjakortin kaupan päälle. Koska oon niin hyvä risteilijä eikä mun tuu paljo koskaan huono olokaan missään laivoissa. Eiku...
 

Haluaisin osata laulaa. Olis niin siistiä olla hyvä laulamisessa. Oon ihan ookoo. En huono, mutta ehkä vain vähän keskinkertaista parempi. Ääniala on jotenkin aika kapea. En pääse kovin ylös, mutten kovin alaskaan. Laulan autossa ihan fiiliksissä, käsi nyrkissä ja ärsyttää jos en pääse korkeaan nuottiin. Musiikki; melodiat ja laulun sanat koskettaa mua tosi paljon ja usein liikutun kyyneliin saakka.


Inhoan päikkäreitä. Jostan syystä tuntuu, että menetän jotain jos menen päikkäreille. Usein iltaisinkin mua vähän harmittaa, että päivä on päätöksessä. Aamut on nykyään enemmän mun juttu. On niinku koko päivä aikaa tehdä siistejä juttuja :D Mutta ne päikkärit... ei vaan oo mun pala kakkua. Hyvin harvoin mua toki väsyttääkään päivällä niin, että pitäis ottaa tirsat. Huolehdin nykyään hyvin tarkkaan, että saisin yöllä riittävästi unta. Tytötkin on jo sen ikäisiä, että useimmiten se on mahdollista.

En juurikaan pidä pitkähihaisia paitoja. Tai jos pidän, vedän aina hihat ylös. Hihat ärsyttää mua. En ymmärrä miksi. Oon "vähän" erityisherkkä tässäkin asiassa. Useimmiten myös auki olevan hiukset ärsyttää ihan suunnattomasti. Ne hiostaa ja leijailee ärsyttävästi pitkin ja poikin. Ihan selvästi muka myös tunnen, että ne liimaantuu päänahkaan ja on jotenkin liian littanat :D


Haluaisin ruskettua, mutta pelkään ihosyöpää, auringon vaaroja ja aurinkovoiteiden myrkkyjä. Aina kesällä oon ihan kahden tulen välissä. Olisko varjossa vai olisko auringossa. Olis niin ihanaa olla päivettynyt edes hetken, koska muuten oon kalpea kuin lakana, mutta en oo vielä päättänyt kumpi on mun mielestä haitallisempaa; aurinko vai aurinkovoiteiden myrkyt. 

Poltin lapsena kasvojeni vasemman puolen kiukaaseen. Olin tulossa lauteilta alas ja horjahdin niin, että kaaduin kiuasta vasten. Poski oli todella kipeä ja inhottava varsinkin paranemisvaiheessa, kun iho alkoi kuoriutua haavasta. Insidentistä ei kuitenkaan jäänyt mitään arpea. Viisitoistavuotiaana halkaisin polvilumpioni sählypelissä ja se selvisi vasta kymmenen vuoden kuluttua, kun harmia ja kipuja aiheuttanut polvi kuvattiin. Polvi puhdistettiin ja halkihan se on edelleen, mutta ei oo kipuillut enää vuosiin.

Kiittämättömyys ja epäreiluus saa mun vereni kiehumaan. Mulla on tosi vahva tunne siitä, miten asiat on mun mielestäsi reilusti ja oikein ja jos koen omasta tai jonkun muun puolesta vääryyttä, on mun tosi vaikea olla. Elämähän ei tokikaan ole aina reilua tai tasapuolista, mutta sellaiset asiat, joihin me itse voidaan vaikuttaa, ne pitää mun mielestä hoitaa tietyllä tavalla kaikille "oikein" ja välillä oon ihan ihmeissäni, miten ihmiset ei näe sitä toisen kantaa asioihin.


Ei mulla muuta. Paitsi että, kivaa tätä päivää!
Sannis

8 kommenttia:

  1. Kivat kuvat ja faktat! Olis tosiaan kiva osata laulaa, mutta mä en ole edes keskinkertainen - olen surkea! :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tänks! Piti ottaa omput kantoon ja lähteä kokeilemaan uutta objektiivia :)

      Poista
  2. Hirvee tuo kiuashomma. Oon aina pelännyt kiukaita aivan fanaattisesti. Lastenkin kanssa olen aina aivan kauhuissani.

    Mä en lue kesällä lehtiä. Talvella vaan. :D Toki lasten myötä tuntuu että kauheat kasat odottaa parempaa aikaa. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, tosi varovainen kans saunassa oon aina ja jotenkin just se lauteille meno ja sieltä tulo aina jännittää. Tytötkin menee aina niin kovalla vauhdilla joka paikkaan, että huhhuh!

      Koskakohan sitä ehtis lukaista taas lehden? :)

      Poista
    2. Niin mulla aiheuttaa saunassa paniikkia (varsinkin lasten kanssa) se että mulla on silmälasit ja näen tosi huonosti ilman niitä ja luonnollisesti saunassa oon ilman laseja. Tuskin hyvin näkevillä on sellaista fiilistä, mitä tuo sumeus aiheuttaa.

      Löysin just pinon lehtiä, jotka oli vuosituhannen alusta. Täysin koskemattoman näköisiä. Laitettu piiloon odottamaan parempia aikoja. En pysty heittämään pois lukemattomia lehtiä. Eikä oo aikaa lukea. =(

      Poista
    3. Jep, tiedän tunteen noiden lehtien suhteen. Nykyään lehdet on niin jotenkin hyvää tekoa ja nättejäkin, että luettunakin tekee tiukkaa niitä roskiin laittaa.

      Mulla kans näkökenttä vähän sumea ilman laseja. Ei pahasti, mutta jonkin verran ja se on kyllä oma hommansa aina.

      Poista

Kiitos, kun kommentoit <3