Valivalivali

Viikko edellisestä postauksesta. Miten onkin jotenkin vaikea palata, kun jää päiviä väliin? Ei oo ollut paljoa postattavaa. Ei kuvia kamerassa eikä mustetta kynässä. Nämäkin kuvat on aikamoista mössöä. Mun kevät jatkuu aina vaan yhtä outona. Tulehtuneen käden jälkeen tuli migreeni ja migreenin jälkeen tuli flunssa. Sen jälkeen tuli migreeni ja flunssa yhtäaikaa.

Pari viikkoa sitten mini oksensi kerran. Viime yönä se oksensi sata kertaa. Nukuttiin, tai siis valvottiin olkkarissa ja koitettiin selvitä aamuun. Nyt vaikuttaa onneksi siltä, että viulut on vaienneet. Mun vastustuskyky on jossain migreenin ja flunssan välimaastossa, joten ihan varmasti seuraavaksi on mun vuoro. Yritän olla reipas ja pysyä positiivisena, mutta huomaan, että oon jo alannut vääntää vitsiä siitä, kuinka mun aika on ohi ja jumpat jumpattu.

Eihän se niin oo, ei tietenkään. Enkä mä oikeesti oo edes joutunut jättämään väliin montaa juttua töissä tai vapaa-ajalla tänä(kään) vuonna, mutta alkaa tuntua aika epätoivoiselta, kun päiviä jolloin sattui johonkin alkaa olla putkeen useita kymmeniä. Koitan keskittää ajatukset siihen, että ekaluokkalaisella ei taida olla sairaspäiviä koko ekana vuonna, kuin yksi ja mister A vetää suurinpiirtein samoilla linjoilla. Mulla ja minillä on nyt vaan jotenkin surkeampi kausi. Niitähän tulee. Ja sitten tulee taas parempia.

Eikö?!

Sannis