perjantai 18. kesäkuuta 2021

Leirillä ja kotona


Mini lähti eilen leirille enkä oikein tiennyt mihin olisin ryhtynyt. Päivystin puhelinta koko ajan ja mietin, että se pian soi ja saadaan lähteä typyä hakemaan kotiin. Mini on niin hitsin reipas, mutta vieraiden ihmisten joukossa oleminen ei oo mieluisinta puuhaa ja ajattelin, että iltaan mennessä saattaa koti-ikävä iskeä. Olin tosi yllättynyt alunperinkin, että leiriajatus houkutteli, kun kamu pyysi mukaan. Olin varma, että mini ei lähde, mutta niin vaan on innoissaan odottanut ja pakkaillut tavaroitaan.  Ite rakastin lapsena leirejä ja siinä mielessä oonkin supertyytyväinen, että molemmat tytöt saa tänä kesänä kokea ensimmäisen yöleirinsä.

Kaksi videopuhelua mini mulle soitti eilen ja molemmilla kerroilla kaikki tuntui olevan hyvin. Niin, ja heti kun pääsivät leirille, tuli mun puhelimeen kuva huoneesta ja huoneen vessasta. Ihana, kun tahtoi näyttää äidille, missä sitä nyt ollaan. Puheluissa sain tarkan selostuksen siitä, mitä on ollut ruokana, minkälaisia puuhia olivat ehtineet tehdä ja mitä on ostettu leirin kioskilta.

Me kotiinjääneet lähdettiin illalla tekemään pieni kävelykierros Vaasan yliopiston rannassa. Tuuli oli kova, mutta lämmin ja ilman sitä olis tainnut sää olla jopa liian kuuma. Saimi kävi vähän jalkoja kastelemassa ja kakstoistavee keräsi kukkia, joista aikoi tehdä värejä maalaamiseen. Tsiigailtiin, kun iso nosturi nosti purjevenettä vesille ja puistojumpparit jumppaili Mansikkasaaressa. Kotimatkalla haettiin jätskit. 

Illalla mua vähän murehdutti, kuinka minin yö sujuu. Leirillä puhelimet kerätään pois yöksi, joten sieltä ei voi soittaa. Mini tuli naapurista kotiin kesken yökylän alkuviikosta ja sen takia mietin, kuinkas tällä kertaa käy. Juteltiin siitä toki useamman kerran ennen lähtöä.. että mitä sitten tehdä jos siellä yöllä ikävä iskee, mutta mini piti päänsä kovana ja sanoi lähtevänsä ja pärjäävänsä. Nyt aamulla se soitti ja niinhän se oli pärjännyt. Tuli kuulemma "vähän se juttu illalla" eli ikävä, mutta oli mennyt syvemmälle makuupussinsa sisälle ja sitten nukahtanut. Ja jep.. makuupussikin piti käydä leiriä varten ostamassa ja se vasta olikin tärkeä juttu.

Huuuuh, kyllä ne pärjää!
Sannis

2 kommenttia:

  1. Voi vitsi ku ihanaa :D voi noita lapsuuden leirejä, niitä vuosia ei saa takas.. haikee olo tuli tästä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jep.. leirit oli ihan parhaita! Ja hyvin oli tämäkin leiri sujunut ja menee kuulemma uudelleenkin :)

      Poista

Kiitos, kun kommentoit <3