Aika

| Ensimmäinen treeni eilen melkein kolmen viikon tauon jälkeen. |

| Yöunet, jotka yhden herätyksen jälkeen jatkui, kuin jatkuikin tähän aamuun klo 7.37 saakka. |

| Jotenkin yleisesti rennompi fiilis, kun se osalomautus nyt alkoi, eikä tarvi ressaten odottaa sitä. |  

Oli niin ihanaa päästä liikkumaan eilen. Ollaan kävelty ja pyöräilty päivittäin, mutta onhan toi nyt ihan eri asia päästä ottamaan vähän juoksuaskelia ja tekemään lihaskuntotreeniä. Ihanaa hengästyä ja ihanaa hikoilla (paitsi että hikoilu ei oikeesti oo ihanaa :D). Ihanaa tuntea tehneensä jotain. Lähtiessä vieläkin mietitytti, onko tää nyt hyvä juttu, koska olo on vieläkin jotenkin heikko. Ehkä se johtuu kuitenkin osaltaan tästä vallitsevasta tilanteesta. Henkinen stressi vielä fyysiseltäkin kunnolta kykyä palautua sairastelusta. Nelosluokkalaisen liikunnan ope oli laittanut kotiläksyksi just soppelin jumpan, joka tehtiin koko porukalla ulkona. Puolen tunnin cardio ja lihaskuntosetit päälle. Tänään tuntuu etureisissä ja rintalihaksissa. Ihanaa!

********

Eilen, kun olin ihan superväsynyt aamupäivällä huonojen yöunien jälkeen, päätin ottaa pienet päikkärit. Sen jälkeen aloin miettiä... Oon jotenkin jo pitkän aikaa pelännyt jatkuvasti, että aika loppuu kesken. En nuku päikkäreitä, koska nukkuminen tuhlaa aikaa mun päivästäni. Mun päivät loppuu usein vähän kesken, oli ne sitten työpäiviä tai vapaapäiviä. Töissä ressaan, ehdinkö tehdä kaikki siihen mennessä, kun oon luvannut tytöille tulla kotiin. Vapaat viikonloput jää usein lyhyeksi, kun "pitää" ehtiä nähdä vanhempia, isovanhempia ja kavereita. Pitää ehtiä siivota, ulkoilla, levätä, olla läsnä ja pestä joka helevetin päivä pyykkiä. Arjessa elellään koko ajan kellon kanssa.

En oo enää vuosiin pitänyt niin paljoa illoista, koska silloin pitää mennä nukkumaan ja päivä on ohi. Aamut on mun juttu, kun tiedän, että silloin on vielä koko päivä aikaa. Mulla on hyvin vähän vapaailtoja. Maanantaista torstaihin menee aina iltaan asti töissä tai nelosluokkalaisen harrastuksissa. Vasta perjantai on vapaailta. Kun tuun kotiin aamuvuorosta eikä oo mitään ohjelmaa, mua joskus vähän ärsyttää. Silloin en tiedä, mitä mun kuuluis tehdä. Pitäiskö siivota vai pitäiskö lähteä lenkille? Pitäiskö pötkötellä sohvalla, kun on aikaa? Mun on hyvin vaikea päättää, koska oon "ansainnut" huiliaikaa ja minkä verran sitä on tarpeellista ja mikä pelkkää laiskottelua.

Mä pidän kovastikin arjesta ja siitä, kuinka meidän elämä rullaa. Nyt kuitenkin, kun luen tätä kirjoitusta, saa se mut ajattelemaan. Hidastaminen saattaa olla tarpeellista ja tuli ehkä oikeaan kohtaan. Kun sen vaan osaisi tehdä nyt ilman suurempaa stressiä. Ehkä juuri siksi, kun tykkään tästä meidän meiningistä, päivät menee aina niin huimaa tahtia ja usein vuorokauteen toivoisi vähän lisätunteja. Sehän on huomattu useastikin vuosien varrella, että ne kivatkin jutut uuvuttaa tehokkaasti. Ei sitä väsy pelkästään ärsyttävistä ja itselle vaikeista asioista, vaan kyllä mukavatkin hommat kuormittaa, kun niitä on paljon

Eilen olo oli hyvin kiireetön. Tytöt pyysi, että vaihdettaisiin molempien sängyt samaan huoneeseen. Oon varma, että ne ei samoissa huoneissa viihdy muutamaa päivää kauempaa, mutta mikäpäs siinä. Tulee samalla vähän siivottua kaappeja ja laatikoita ja saadaan vähän puuhaa. On tässä nyt aikaa siirrellä huonekaluja paikasta toiseen. Munklataan sitten takaisin, kun tarve tulee. Ehkä tässä poikkeusaikana on kiva, kun sisko on vieressä turvana. Tytöt on jotenkin tosi kivasti hitsaantuneet vielä enemmän yhteen tässä viime viikkoina. Tottakai kinastelua on, mutta löytävät tosi kivoja yhteisiä puuhia, auttavat toisiaan ja tekevät enemmän taas kaikenlaista yhdessä.

Tänään mulla on hetki töitä, samoin huomenna. Muuten ei ole suunnitelmia. Tuliko yllärinä? :D :D

Mukavaa viikonloppua!

Sannis