maanantai 9. marraskuuta 2020

Isänpäivä



Isänpäivää vietettiin eilen meilläkin. Tällä kertaa kamera lepäili laukussaan ja postauksen kuvat on otettu aiemmin viime viikolla. En edes viitsinyt kysyä miniltä, saako sen korteista laittaa kuvia, koska se on niin tiukka muidu. Vastaus on 99 prosenttisesti ei, kun kyse on häneen liittyvän materiaalin julkaisusta. Ykstoistavee on rennompi ja antais aina luvan. Ei toki ymmärrä asian haittapuolia ja vaaroja ja koitan ite nykyään pitää vähän suodatinta päällä. Kortit oli tänäkin vuonna ihania eikä mini jaksanut odottaa edes oikeaan päivään vaan jakeli niitä pitkin viikkoa. Ykstoistavee jo raaski odottaa ja kiikutti omansa iskälle sunnuntaiaamuna.

Haettiin mister A:lle brunssikassi samalta Nesteeltä, josta on aiemminkin haettu juhlaherkut. Huoltoaseman eväskassi ei ehkä kuulosta kaikkein kivoimmalta, mutta taaskaan ei tarvinnut pettyä. Kassissa oli marjasmoothiet, croissantit, jättikokoiset pizzapalat, juustokakkua ja macaronseja. Isänpäivän ohjelmaksi mister A toivoi hautausmaarundia ja vietiinkin kynttilät appiukolle, mister A:n isovanhemmille ja yhdelle parhaista ystävistä. Laskettiin siinä, että muutama päivä sitten Mika olisi täyttänyt 37 vuotta. Neljän pienen lapsen isä lähti about 50 vuotta liian aikaisin. Mister A se joskus mietti, että Mika pitää nyt meidän Tommista huolta.

Tehtiin matkalla pikavisiitti mun isäni luona. Tytöt leipoi papalle piparit ja portailla ne sai ne papalle antaa. En olis kyllä koskaan uskonut, että tulee tilanne jolloin voidaan nähdä faijaa vain muutama minuutti kerrallaan ja sekin ulkona kuistilla. Elämä on kyllä, faijan omin sanoin, aika vitsikästä välillä. Ehkä tämäkin tilanne tästä vielä joskus muuttuu. Ehkäpä.

***

Onneksi meidän tytöillä on isi, joka jäädyttää niille luistelujään takapihalle ja opettaa koko korttelin tyttöjä virkkaamaan. Onneksi niillä on isi, joka kuskaa ratsastukseen, vaikka on hevosille allerginen ja joka tekee muovipussista uikkarit, että voi laskea patjaliukumäkeä silloin kun on muuten vähän tylsää. 

Sannis

4 kommenttia:

  1. Ihana isä teidän tytöillä on kyllä. Ja oon saanut sellaisen kuvan, ettei ihan heti meni hermokaan mistään. Tai ainakin jotenkin Mister A:sta on mun mielikuviin välittynyt joku sellainen rauha ja kärsivällisyys.

    Huoltsikan brunssikassi kuulostaa oikein mainiolta :). Me käytiin ukkelin kanssa Eerikkilän Urheiluopistolla nakkikeitolla :). Oli siellä toki pöydässä paljon muutakin niinkuin siellä on joka päivä (tää ei ollut mikään erityinen isäinpäiväbuffet, vaan ihan normi ja silti kaikkia erityisesti kasvispainotteisia herkkuruokia notkuva), mutta nakkikeitto oli se, joka naulasi valinnan.

    Aamulla ukkeli pesi vintin ikkunat ja itse askartelin omalle isälle keramiikasta ja isän 50-luvulla tekemistä pienenpienistä neliskanttisista puuhelmistä kryptisen taulun, johon sisältyi tärkeä viesti, jonka luotin isän osaavan ratkaista, kun aikansa niitä helmiä katselee. Yllättävän vaikeaksi kuitenkin osoittautui, mutta tykkäsi kovin.

    Kiekkopoika on nyt toista viikkoa "vankina" pienessä kämpässään Ranskassa, jonne julistettiin vähintään kuukauden mittainen totaalinen lockdown. Se mitä pelkäsinkin. Saa nyt sitten nähdä, oliko koko kausi siinä vai miten tässä käy :(. Ja nuorempi oli omissa hommissaan, joten kaksin oltiin. Ihanaa kumminkin kun viestit ja videot ja valokuvat kulkee nykyään niin helposti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nakkikeitto kuulostaa hyvältä. Mulle tuli joku Facebook-muisto kans joltain vuodelta, kun ollaan tehty hernekeittoa isänpäiväksi, koska se on mister A:n suosikkiruokaa :D

      Voi paska tota lockdownia!! En tiennykään, että siellä on nyt noin tiukka tilanne. Toivottavasti hellittäis pian ja laitan kyllä kaikki sormet ja varpaat ristiin, että pelitkin vielä jatkuisi. Taitaa tulla aika paljon puhelimen selaamista seuraavalle kuukaudelle.

      Poista
    2. Kiitos Sannis <3. Sitä toivon minäkin. Joskin poika sanoi, että isoissa kaupungeissa on niin huono tilanne, että jos ei rauhoitu, tyhjillään olevia jäähalleja joudutaan kohta käyttämään ruumishuoneina :(. Mutta uskon ja toivon, että rauhoittuu. Siltä ainakin nyt näyttäisi, kun lauantaina oli piikki 80.000 tartuntaa päivässä (!!) ja tänään "enää" 20.000. Tuntuu nämä Suomen sataset ja parit aika nöyriltä lukemilta, kun ero väkiluvussa on kuitenkin paljon pienempi kuin ero noissa tartunnoissa.

      Mutta se siitä aiheesta. Sori, kun tällä vaivasin. Poika onneksi ottaa asian lunkimmin kuin minä :)

      Poista
    3. Saa vaivata! Joskus jo mietin itekin sitä, että mitäs sitten kun tytöt muuttaa pois kotoa eivätkä oo aina vieressä.. saatika sitten ihan vieraassa maassa yli kaukana ja näin oudossa tilanteessa. Isot tsempit sinne!! Onneks tosiaan lapset osaa ottaa vähän lunkimmin, kuin me mutsit <3

      Poista

Kiitos, kun kommentoit <3