tiistai 28. tammikuuta 2020

Onnellinen


Miten nopeesti aika menee... Tammikuun loppu jo. Mä olen kyllä nauttinut olostani ja elämästäni tammikussa 2020. Parasta on se ettei oo ollut kiire. Oon tehnyt pitkää päivää duunissa, treenannut omia treenejä, hengaillut lasten kanssa ja tavannut ystäviä. Silti tuntuu, että kaikelle on ollut aivan hyvin aikaa. Miten siistiä?

Ja kaikista siisteintä on se, että vihdoin myös mister A on saanut omat liikuntaharrastuksensa. Se vaati sen, että muutama kaverikin innostui liikuntapuuhista ja mikä sen parempaa.. höpinät kavereiden kanssa ja liikunnat samaan syssyyn. Sulkis on rullannut koko syksyn ja loppuvuodesta tuli viikko-ohjelmaan myös salitreenit. Luulen, että mister A:lla on ollut vähän vaikea lähteä kotoa. Niinkuin mullakin. On tuntunut, että ei jotenkin saisi lähteä omiin puuhiin, kun pitäisi vain olla koko perheen kesken. Nyt on todellakin huomattu, että muutama tunti viikossa omaa harrastusaikaa ei tee kenellekään pahaa, vaan on ehdottomasti positiivinen juttu. Oon niin onnellinen, että vihdoin tytöillä on kaksi liikkuvan vanhemman mallia. Ollaanhan me aina yhdessä oltu aktiivisia.. käydään kävelyllä ja ulkoillaan koko perhe, mutta tää on nyt mun mielestä vaan ihan superhieno juttu.

Tänään vähän migreeni yrittää tossa ohimolla. Poissa se on ollutkin jo muutaman viikon. Saatoin minin kouluun ja heitin vajaan tunnin lenkin.. jos vaikka raitis ilma auttaisi. Seuraavaksi koitan sohvalla hengailua. Sen verran on kertynyt duunitunteja tähän alkuvuoteen, että ihan hyvin voi mennä tänään vähän myöhemmin. Jumpat rullaa superisti just nyt. Jengiä on ihan hulluna ja tosi hyvällä fiiliksellä mennään. Nyt vaan migreenit hus pois ja päivän puuhiin!

Terkuin,
Sannis

5 kommenttia:

  1. Mun mies on kanssa sellainen, että entisenä joukkuepelaajana pitäis aina olla joku kaveri liikuntahommiin. Johtuen tosin siitä(kin), että ne mieluisimmat on just niitä pallopelejä ja onhan se vähän tympeää hakata jotain kössipalloa yksin seinään, vaikka pelikaverin puutteessa on kyllä harrastanut sitäkin.

    Itse taas menen mieluiten yksin (koska inhoan aikataulujen sopimista kenenkään kanssa) sillä periaatteella, että todennäköisesti paikalla on kumminkin muitakin ihmisiä, joiden kanssa turista, jos huvittaa ja olla ihan vaan hiljaa, jos ei huvita, mutta voi kuitenin tuntea olevansa vähän niinkuin porukoissa, eikä yksin.

    Toivottavasti se tyhmä migreeni jättäis sut nyt rauhaan. Kuulostaa muuten niin kivalta sun kuulumiset.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, ei tulis ukkelin kyllä yksin lähdettyä. Ja jotenkin mun mielestä on kiva, että mun ei tarvi olla se organisaattori, jos suunnitelee, että tossa mennään salille. Kiva, kun puuhailevat omiaan eikä oo aina vaimo huseeraamassa vieressä :D

      Toi sun systeemi onkin muuten hyvä. Mä tykkään monesti kans mennä omia menojani. Nyt alkuvuodesta ollaan kuitenkin sovittu salitreffejä kamun kanssa ja sekin on ollut kivaa vaihtelua :D

      Poista
  2. .."joka suunnittelee.." piti kirjoittamani. Voi jee, kun viittis joskus oikolukea näitä omia hommia ensin :D

    VastaaPoista
  3. J osti kans lenkkarit ja lenkkipipon että pääsee mun kanssa kävelylle <3
    Käytiin yhdessä ja valitti ku meen niin kovaa vaikka yritin hiljaa ettei se heti säikähdä ja luovuta.

    Ihanaa kun tulee mun kanssa ulkoilemaan.

    T:Marja

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On se niin kivaa, kun molemmat liikkuu!! Ja kyllä.. täytyy koittaa ottaa iisimmin alussa ettei sen toisen alkuinnostus heti lopahda :)

      Poista

Kiitos, kun kommentoit <3