2019

Vuosi 2019 on paketoitu. Jotenkin vähän nousee mieleen asioita, kun yritän miettiä. Kevät oli huippu, sen muistan. Olin ihan vedossa ja niin voimieni tunnossa. Jumpat kulki ja koipi nousi, Syksy oli paska enkä todellakaan ollut voimieni tunnossa, vaan migreeneissä hikoilin, voin pahoin, lihoin ja olin kipeä. Kesä siinä välissä oli aika kiva. Kroatian reissu.. en tiedä laittaako sen plus- vai miinussarakkeeseen :D Vuoden kaksi Tukholman reissua menee ehdottomasti plussapuolelle. Täytyypä oikein selailla kuvakansioita, että muistaa missä on menty ja mitä on tehty.

Tammikuussa oli aivan huikea talvisää. Kävin usein aamuisin rannassa kävelyllä ennen töitä ja viikonloppuisinkin viihdyttiin paljon pihalla. Upea talvi! Joulun aikana sain hyvin levättyä ja lähdin vuoteen 2019 aivan, kuin uutenä ihmisenä. Syksyn väsyt oli muisto vain ja olin onnellinen talvesta, valosta, jumpista, perheestä, kodista. 

Helmikuussa vietettiin Annukan synttäreitä. Mister A:n tekemät suklaalla kuorrutetut tiikerikakut oli jotain niin superhyvää, että huhhuh! Helmi-maaliskuun vaihteessa tehtiin tosi onnistunut hiihtolomareissu Savonlinnaan ja Helsinkiin. Olavinlinna ja Järvisydän-kylpylä sai täydet pointsit. Helsinki taas oli Helsinki. Kiireistä, kiireistä ja lapset jää jalkoihin. Helsingissä on mun mielestä aina toi sama fiilis, mutta silti sinne pitää aina välillä päästä käymään.

Maaliskuussa oli kuvien mukaan hitsisti lunta ja upea talvi jatkui, mutta loppukuu alkoi jo näyttää maata. Eikö se niin mee.. Maaliskuu maata näyttää. Aina vaan kaikki sujui jotenkin tosi kivasti ja kivuttomasti. En väsynyt ihastelemaan tai kuvaamaan maisemia. Loppukuusta alkoi vähän flunssa vaivailemaan.

Pääsiäinen meni influenssan jälkimainingeissa. Sairastin kovimman flunssan vuosikausiin ja kesti jonkin aikaa siitä toipua. Ensin oli kevyempi setti ja kun luulin, että alan parantua, iski kahta kauheampi tauti. Huhtikuussa alkoi perinteinen kevään kotioperaatio. Kerättiin turhat tavarat kirpparille ja käytiin muutenkin nurkkia läpi suurennuslasin kanssa. Tuntui ihanan selkeältä.

Toukokuussa päätettiin koulut, eskarit ja voikat ja aloitettiin futis. Mini lähti onnellisena treenikassi olkapäällä ihan ekaan harrastukseensa. Oli vappu, oli äitienpäivä. Oli sadetta ja aurinkoa. Tehtiin puutöitä, puutarhatöitä, piirreltiin ja ulkoiltiin. Hommattiin uudet terassikalusteet ja grilli. Tehtiin pikapyrähdys Ouluun mun joogakoulutukseen. Minin kädet oli hemmetin huonossa kunnossa, mutta saatiin onneksi nopea jelppi lääkäristä ja homma alkoi helpottaa. 

Kesäkuussa tapahtui niin paljon, etten meinannut pysyä mukana. Aloitettiin kesäloma. Reissattiin Mallorcalla, Tukholmassa ja Kroatiassa. Kanadan sisko oli Suomessa. Oli firman kesäjuhlat. Hengailtiin mökillä. Käytiin rippijuhlissa. 

Kesäkuussa mulla alkoi joku ihmeen kriisi. Loman alkaminenkin ahdisti jollain tavalla ja olin ihan varma, ettei kukaan arvosta mua tai mun tekemisiä. Joku identiteettiongelma vaivasi vähän kaikella lailla. Tyttöjen kasvaminen ja vanheneminen toi kaikenlaisia ajatuksia ja se, että elämä muuttuu koko ajan, sai miettimään paljon, mitä nyt haluan olla ja mihin nyt haluan mennä.

Heinäkuussa nautittiin kesälomasta. Juotiin terassikahveja, ajeltiin sillan yli Raippaluotoon ja maisteltiin Proseccoa ilta-auringossa. Tehtiin pikapyrähdykset Tampereelle, Raumalle ja Turkuun.  Peruttiin festarikeikka, koska ei vaan kiinnostanutkaan. Duunit alkoi taas mukavissa merkeissä ja tuntui, että loma oli tehnyt tehtävänsä.

Elokuu alkoi Tommin syntymäpäivällä. Yhdeksäs jo. Ja yhdeksäs vasta. Se musertaa joka kerta. Elokuussa alkoi koulu. Minillä ekaluokka, kymppiveellä nelosluokka. Yhtäkkiä tuntuikin ihan erilaiselta, kun molemmat tytöt oli koululaisia. Mutsin kanssa lennettiin Tukholmaan Kanadan siskoa moikkaamaan. Saarikauden päättäjäiset vietettiin mökillä perheen ja ystävien kanssa.

Syyskuussa karattiin metsään aina, kun vain oli mahdollisuus. Kierrettiin monta lähialueen luontopolkua. Syksy oli upea tänäkin vuonna. Syyskuussa väsähdin ja koitin ottaa iisimmin.

Lokakuussa vietettiin syyslomaa. Syysloma oli tosi kiva. Pyörähdettiin Kuusamossa ulkoilemassa ja Tampereella Karmivassa Karnevaalissa. Hengailtiin kotona. Rakennettiin keppariesteitä. Kymppivee ratsasti ja mini nikkaroi. Kuvat otti Jonna N. Photography. Mulla oli silloin migreeni ja todella epämiellyttävä olo, mutta ei sitä noista kuvista oikein hyvin huomaa. Osaan näytellä aika hyvin tarvittaessa. Lokakuun migreenit aloitti pahimman putken moneen vuoteen.

Marraskuussa oli migreeni. Koko kuukausi meni siitä selviytyessä. Marraskuussa oli muutamia aivan huikeita talvisäitä ja sitten taas oli ihan mustaa ja märkää. Leivottiin pipareita ja valmisteltiin joulua. Vietettiin kiva isänpäivä ja kävin firman pikkujouluissa. Tehtiin rundi Helsinkiin, vaikka kauan odotettu konsertti peruuntui. Tavattiin Espoon ystäviä, joten plussan puolelle jäätiin.

Joulukuussakin vähän räpiköitiin. Minä migreenin kanssa ja A-tiimiläiset megaflunssassa. Käytiin Raumalla ja vietettiin paljon aikaa kotona. Mini täytti seitsemän. Saara Aallon joulukonsertti oli ihana pieni katkos arkeen. Samoin huikeat jouludinnerit mutsin luona, joita oli tänä vuonna kaksin kappalein. Toisella kertaa Kanadan siskokin oli paikalla. Tytöt sai aivan ihania joululahjoja ja joulu meni lentäen. Joulun pyhinä ystävän tyttö oli meiltä lähtiessään kysynyt äidiltään, että mistä ihmeestä me ollaan saatu noin hyviä ystäviä. Miten ihanasti sanottu <3 Samaa kyllä mietin itekin usein...että mistä ihmeestä me ollaan saatu niin ihania ystäviä ja ihmisiä meidän elämään?! Ollaan onnekkaita!

Väsy oli aikamoinen vuoden lopussa ja laitoin kaiken toivoni joulun pyhiin sekä vuodenvaihteeseen. Vuosi päättyi ystävien kanssa. Ommeltiin keppareita, kalastettiin pikkukaloja läheisestä ojasta, syötiin vatsat täyteen ja tsiigailtiin raketteja. Nukahdin ennen vuoden vaihtumista niinkuin kaikkina muinakin viime vuosina.

En oikein tiedä, mikä on päällimmäinen fiilis kuluneesta vuodesta. Alku oli niin vitsin hyvä, loppu ei niin hyvä. En koe, että 2019 olis ollut mitenkään kovin merkityksellinen kasvun tai voimaantumisen vuosi. En kokenut suuria valaistumisia tai mitään hirveitä pettymyksiä. Vuosi oli mitä suurimmassa määrin semmosta aika tavallista elämää. Ihanaa ja paskaa. Aika paljon ollaan menty sinne sun tänne. Niinkuin me aina. Luulen, että vuodesta 2020 tulee vähän rauhallisempi. Tai sitten ei :D

Kuinka teidän vuosi 2019 sujui?

Sannis