torstai 14. maaliskuuta 2019

Lumi


Tässä mä kuulkaa hörpystelen kahvia sohvan nurkassa eikä haittais yhtään, vaikka olis keksiäkin. Ei tosin oo. Kuvan välipalakeksit syötiin joskus helmikuulla :D Kello on 7.12 ja oon ollut hereillä jo pari tuntia. Eilen illalla oli niin järkyttävä väsy, että silmät painui kiinni jo puoli kymmenen aikaan. Tosi harvinaista mulle, mutta ihan ihanaa, kun tulee sitten herättyä superaikaisin ja ehtii fiilistellä hiljaista kotia ja aamun valkenemista.

Ulkona satoi lunta, kun heräsin. Mietin, että Facebook ja Insta on varmaan täynnä niitä ainaisia "For the love of god, stop snowing!!"  - juttuja. Mua ei niin lumisateet haittaa. Toki sitä on jotenkin niin tottunut vuodenaikoihin, ettei tässä vaiheessa enää ihan riemusta hihkuen odottele mitään isoja lumimyräköitä, mutta mitäpä tosta ärsyyntymään. Mielummin lunta, kuin loskapaskaa, on mun mielipide. Haaveilin tässä jo kaikenlaisista reissuistakin taas, mutta huomasin, että lämpö ei kiehdo nyt ollenkaan. Tai siis sopiva lämpö kyllä, mutta helle ei. Sillain semisti kauhunsekaisin tuntein odotan kesää.. että onko samaa settiä, kuin viime vuonna. Se oli mulle liikaa. Vähän välimallin muijia sitä tässä yleensäkin ollaan. Sais olla sopivasti pakkasta tai sopivasti lämpöä. Onko tua nyt liikaa vaadittu hei? :D 

Se mikä lumessa on ihanaa, on sen tuoma valo. Ennen olin kevätmasentuja. Valo ja kirkas aurinko ärsytti ja väsytti ihan yli paljon. Rasitti, kun kaikki muut liekitti kevättä ja hiihteli posket punaisina pitkin peltoja ja ite olis tehnyt mieli vetää kaihtimet kiinni ainakin kuukaudeksi. Edelleen kirkas aurinko on migreenimuijille vähän niin ja näin, mutta kyllä tässä plussan puolelle nykyään kirkkaasti jäädään. Jännä miten ihminen voi muuttua. Hormonitko sen tekee? Että enää valo ei masennakaan, vaan tuo hyvän fiiliksen.

Nyt alkaa kuulua kymppiveen huoneesta rapinaa. Siellä ne molemmat taas nukkuu. Mini yökyläilee nykyään melkein joka yö siskonsa luona. Vähän levotonta oli viime yönä ja mini heräsi kolme kertaa itkemään. Ei mitään hajuakaan miksi. En edes muista koska ja missä kuussa se olis viimeksi herännyt keskellä yötä. Hain jo ämpäriä valmiiksi jos vaikka... Aivan itekin jo naurattaa tämä mun yrjötautikammo. Oon ihan neuroottinen. Aina jos itekin herään yöllä enkä saa heti nukuttua, oon ihan varma että pian tulee huono olo. Kaiteisiin ja hissin nappuloihin en koske olleskaan ja muutenkin kulutan ehkä vähän liian suuren osan ajastani pelkäämällä oksennustautia. Mutta kun se on niin järkyttävää. Ja mulla on semmonen taipumus, että mä saan sen aina. Tai ainakin melkein aina. Ja se on aina niin raju. Mulla ei koskaan mene se ohi muutamassa tunnissa, vaan vähintään 12h kestää ja yleensä vielä pidempään. Koita siinä nyt sitten jumppailla, kun ainakin seuraava viikko on ihan pilalla.

No joo.. huomaatteko, että mulla ei oo nykyään mitään asiaa. Tämmöstä höpöttelyä vaan. Vaikka sitä se on kai aina ollut :D Kiva, kun ootte pysyneet matkassa. Vilkaisin tilastoja ja kyllä siellä vielä joku on, vaikka oonkin sulkenut FB-sivut ja poistanut blogimaininnat Instastakin. Blogin yksityiseksi muuttaminen jäi haaveeksi, koska pyyntöjä tuli enemmän kuin mitä suljetun blogin lukijoihin oli mahdollista ottaa mukaan. Tyttöjen takia downshiftasin kuitenkin vähän somehommia blogin osalta ja näin tuntuu olevan ihan hyvä nyt just. Muutenkin on aika hyvä nyt just. Ei vain blogin osalta, vaan ihan kaiken suhteen. Life is good.

Kuinka teillä sujuu? Kukas siellä on vielä linjoilla?
Sannis

18 kommenttia:

  1. Käsihygienialla pärjää tosi pitkälle oksutaudin välttelyssä :)
    Harvoin mäkään töistä saan mitään, vaikka norotautisia hoidankin :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, koitan kyllä pestä käsiä, mutta se että saisin tytöt pesemään kätensä kun-nol-la onkin sitten toinen juttu :D
      Te hoitajat ootte kyllä rautaista sakkia! Hattua nostan ja kumarran <3

      Poista
  2. Napatatti linjoilla ikuisesti! Tosi paljon tykkään sun jutuista. Tunnut ystävältä, vaikka ei oikeesti tunneta?! Elämän kummallisuuksia. Hyvää ja yrjötöntä tätä päivää!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sama juttu! Just käveltiin viime viikonloppuna kaupungilla ja ajattelin, että tuun kukkakaupoille, mutta olikin ovet kiinni :(

      Poista
    2. Joo, mun kukkaura loppui aika lyhyeen ja nyt oon ollut kirjakaupalla 1,5 vuotta. Toivottavasti nähdään! Hyvää viikonloppua! T. Napatatti

      Poista
    3. No hitsi.. mä en ikinä käy keskustassa niin ei oo törmätty. Tai siis, käynhän mä ehkä kaksi kertaa vuodessa :D Hyvää weekendiä sinne kans!

      Poista
  3. Linjoilla roikutaan edelleen, eikä oo tarkoitus täältä mihinkään lähteä :)

    Loma meni persiilleen, kun tultiin molemmat miehen kanssa täsmästä kipeiksi heti alkuun. Melko epäreilua, kun en oikeasti edes muista, minä vuonna olisin viimeksi ollut sairaana. Ihmetellyt vaan, kun ihmiset ympärillä on jatkuvasti flunssassa, mutta niin vaan sitten tuli korkojen kera meille molemmille just täsmästi ainoalla lomaviikolla. Siellä sitä sitten oltiin Levillä (jonne tehtiin elämämme eka ja samalla viimeinen reissu) vähän niinkuin vankina :(. Mutta nyt jo helpottaa. Toki, kun oon töissä taas..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi, niin ärsyttävää! Kun lomalla sairastaa, on se kyllä ihan hanurista! Toki töissä ollessakin sairastaminen on ihan hanurista. Sairastaminen on yleensä ottaen aika ärsyttävää. Mutta siis varsinkin lomalla! Tuliko nyt selväksi tämä mun mielipide? :D

      Mitäs Levillä? Jäikö flunssailun takia niin surkeet muistot vai eikö muuten miellyttäny? En oo koskaan ollu ja miettinyt, pitäiskö mennä. Oon saanut semmosen kuvan, että porukkaa on ku pipoo ja sen takia vähän vältelly.

      Poista
    2. Sanoisin tällai diplomaattisesti, että Leville kannattaa mennä, jos tykkää joko laskettelusta tai baareissa hengailusta ja ruuhkasta, mutta jos ei, niin parempia paikkoja varmasti löytyy :).

      Ajankohdallakin toki merkitystä. Vinkiksi meille annettiin, että rauhallisin ja kaunein aika talvesta olis joulu- tammikuussa. Nytkin oli kuulemma suht rauhallista, mutta kyllä mua ahdisti siellä keskustassa se ryysis, kun ei ruokakaupan käytävällä mahtunut ees kulkemaan.

      Että jos pitäis sanoa joko tai, niin lasten kanssa en kyllä valkkais Leviä kohteeksi.

      Ja ens kerralla me mennään taas tuttuun ja turvalliseen Vuokattiin.

      Kivaa viikonloppua!

      Poista
    3. Joo, vähän tommosen kuvan oon kans saanut. Me mennään siis myös johonkin muualle :D
      Hyvää viikonloppua sinne kans! Toivottavasti flunssa on enää muisto!

      Poista
    4. Me ollaan Levillä yleensä marras-joulukuun vaihteessa viikko ja se on ihan parasta aikaa, kun muutama mäki ja latu on auki eikä ryysistä ole vielä missään (toki päivät on silloin lyhyet, mutta pääsee vähän varkain jo joulufiilikseen). Toinen hyvä aika on ihan keväällä, viikoilla 12-15 (toki riippuu vuodesta). Hiihtolomilla ja joulun ja pääsiäisen aikaan on varmasti porukkaa ihan pipona.

      Poista
    5. Joo, tommoset off-season ajat olis meidän juttu! Ei vaan nappaa yhtään se ryysis!

      Poista
  4. Linjoilla toki ollaan :) pelkään kans tosi kovasti oksutautia, koska ollaan ihme ja kumma siltä vielä säästytty tämä 5v... *kop kop kop*.. en tiedä kuinka handlaisin ja selviäisin siitä äitinä, ku tarttuis varmasti itellekki.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oho.. aika hyvin ootte välttyneet. Meillä on kyllä joka vuosi uskollisesti vieraillut. Se on aina tämä kevättalvi sitä otollisinta aikaa. Onneksi ei oo koskaan vielä kiertänyt ihan kaikkia kerralla. Yleensä se on jompikumpi tytöistä ja minä. Argh!

      Poista
    2. Mulla on hämärä muistikuva lapsuudesta että oli yhtäaikaa äiti ja kaikki kolme lasta ämpärit kourassa :( yök.. toivotaan ettei iske se tauti, teillekään!
      Näin viime yönä unta, että liityin takas salille ja sit en osannu tehdä siellä mitään :D kunnon painajaisuni

      Poista
    3. Yöks ja yöks!!!
      Ja tervetuloa takaisin! Kyllä me kerrotaan, mitä siellä tehdään :D :D :D

      Poista

Kiitos, kun kommentoit <3