Fiilis

Huuuuh! Sen verran vauhdikkaaksi muodostui tämä viikko, että viikonloppu ei tuu kyllä yhtään liian aikaisin. Nyt on semmonen fiilis, että tekis mieli hetken istua tässä soffan nurkassa ihan rauhassa ja hiljaisuudessa. Siihen ei kuitenkaan nyt just oo aikaa, koska lähdetään minin kanssa kasiksi kouluun ja töihin. Ehkä illalla. Sen jälkeen, kun työt ja koulut on hoidettu ja kymppiveen voikka on voikkailtu. Toivotaan hyvää säätä niin me muut saadaan päivän raitisilma-annos sillä välin, kun yksi jumppailee.

On jotenkin vähän hyydähtänyt olo. En oo ehtinyt ulkoilemaan tällä viikolla juurikaan, joten voi johtua siitä. Tai toki miljoonasta hoidetusta hommasta. Huomenna on vielä kodin ja koulun päivä ja se osuu kyllä nyt surkeeseen kohtaan. Yleensä perjantai on duunissa aika rento, mutta tällä kertaa on aamujumpan lisäksi iltapäivällä Tyky-tunti ohjattavana, joten suhaan edestakas ja käyn töiden välissä yhden tunnin minin luokassa. Mummu hoitaa nelosluokkalaisen luokassa vierailun tänä vuonna. Nää on jotenkin semmosia juttuja, että joo-o...ihan kiva, että järkätään, mutta voijjeeeee, kun aina vaikeuttaa tätä ruljanssia.

Tuntuu jotenkin, että flunssan jälkeen ei oo olotila ihan palautunut normaaliksi vielä ollenkaan. Ihan jees toki, mutta ei kulje sillain ihan yhtä vauhdikkaasti, kuin tavallisesti. Uni oli pitkän aikaa vähän katkonaista, mutta nyt se on onneksi pikkuhiljaa palautunut vähän lähemmäksi normaalia, kun oon koittanut eliminoida kaikki häiriötekijät. Täytyy yrittää edelleen napsia pala rauhaa aina sieltä kohdasta, mistä se milloinkin on mahdollista.

Mukavaa tätä päivää!

Sannis

Frost

Ensimmäiset kunnon aamukuurat on täällä. Eilen jäin minin kanssa aamupäiväksi kotiin, koska flunssa minillä, ei mulla ja kävelin hetken takapihalla mister A:n crocseilla vain sen takia, että tunnen miltä kohmeinen nurmikko tuntuu. Oon koittanut takapihalta siivoilla kesäjuttuja pois talven tieltä, mutta vielä on paviljongissa katto ja trampoliinissa matto paikoillaan. Aamujen terassikahvit loppui viime viikolla. Alkuviikosta vedin vielä pipoa päähän ja istuin lämmittimen alla, mutta nyt tuntuu kivemmalta istua tässä sohvan nurkassa ja katsella kynttilöiden liekkiä eli koneen kelmeää näyttöä.

Mietin, onkohan Kuusamossa täys talvi muutaman viikon päästä? Ei ehkä vielä, mutta luntahan siellä on tullut jo nyt. En toki tiedä, jäikö vielä maahan. Epäilen. Aika ihanaa, että jo muutaman viikon päästä on pieni loma. Kysyin mister A:lta josko ens vuonna mentäis syyslomalla New Yorkiin mun 40-vuotispäivän kunniaksi. Se katsoi mua vähän hitaasti ja tuumasi, että on ennemminkin ajatellut kylppäriremonttia. Oh crap! Marttyyrin elkein, suurieleisesti huokasin, että nnnnno...ehkäpä pääsen New Yorkiin, kun täytän viisikymmentä. Ehkäpä :D

Nyt just tuntuu tosi kivalta, että blogi on taas auki. Ja että ootte taas löytäneet tänne. Ja että kommenttikentissäkin on eloa. Kiitos <3

Sannis