Syyskuu

Syyskuu on paketissa. Syksy on upea! Värit ulkona on niin kauniita ettei meinaa edes ymmärtää. Kotona sininen tuntuu olevan nyt se juttu. Kollasin joulutavaralaatikkoa. Kynttiläkrääsää oli liikaa. Eihän meillä oo edes tasoja missä niitä kynttilöitä polttaa. Luultavasti käy niinkuin muinakin vuosina... laitan ylimääräiset kirpparille ja kun haksahdan joulutunnelmaan, kannan kaupasta uusia, jotka saan sitten taas ensi vuonna kierrättää. Vimpan kuvan kaurista oon kattellut jo sillä silmällä. Että jos sekin lähtis etsimään uutta kotia. Vielä se sai kuitenkin mahdollisuuden ja sytytin kesän pimeänä olleet lamputkin pitkästä aikaa.

Kolmevuotias on kiukutellut koko illan. Passitin sen sänkyyn ja uni tuli heti. Varmaan herätään viideltä aamulla. No, onpahan sitte hyvin aikaa häärätä ennen klo 11 jumppaa. Ihanaa mennä jumppaan nyt, kun eilen laitettiin kiertynyt lantio suoraan ja polvet ojennukseen. Uusille lukijoille siis tiedoksi, että kirjoittaja on ryhmäliikuntaohjaaja. 20 vuotta ja still going strong. Tai ainakin still going :D Joskus saan itseni epäilemään, josko mun aika on pian ohi. Pian on neljäkymmentä mittarissa enkä aina ymmärrä tai diggaile uusia, markkinoille tulevia lajeja. Tuntien kävijämäärät ja asiakaspalaute kertoo kuitenkin, että vielä on ohjausvuosia edessä. Varsinkin tällä viikolla palautelaatikon sisältö on ollut kullan arvoista.

Aamulla olin ekaluokkalaisen matikan tunnilla. Kodin ja koulun päivä. Opettaja lupasi tarjota yhdelle tytölle jätskit jos osaisi kirjoittaa taululle "dokumenttikamera". Meidän seiskavee viittasi ja lupasi tulla kirjoittamaan. Opettaja rykäisi ja totesi vähän nauraen, että ei nyt koskenut meidän ekaluokkalaista tuo tarjous. Sattui kuulemma tietämään, että olis helpostikin jätskit velkaa. Typy kumartui pulpetin alle, raapusti jotain ja näytti sitten vihkoa mulle. "dokumentikamera". Musta tuntui jotenkin niin yli hyvältä. Ei se, että lasten kirjoitustaito oli eritasoista vaan se, että mun lapseni osasi ja että opettajakin tiesi sen jo etukäteen. Yksi puuttuva t-kirjain ei tossa kohdassa paljoa hetkauttanut :)

Hyvää viikonloppua!

Sannis

Luokkakokous

Ihan oikeesti. Huonoista yöunista ja ParkkiPatesta huolimatta tää viikko on alkanut kivasti. Aion olla koko viikon yli hyvällä tuulella sakosta huolimatta, niin ParkkiPatea ottaa varmaan yli kovaa päähän ;D Maanantai-aamu meni jotenkin tosi kivuttomasti ja oltiin tyttöjen kanssa kaikki hyvällä tuulella. Duunissa sain ainakin sata juttua tehtyä ja jumpassa energiaa oli niinku pienessä kylässä. Meillä on vähän uutta porukkaa töissä ja jotenki ny kivaa piristystä arkeen, kun saatiin lisää hyviä tyyppejä remmiin. Eilen löytyi palautelaatikosta kaksi ihanaa palautetta maanantain jumpasta, jotka sai melkein tipan kirjoittajan linssiin. Oli myös jo toinen tiistai putkeen, kun sain lähteä valoisan aikaan kotiin. Ehdittiin käydä kirjastossa koko perhe ja kasasin elämäni ensimmäisen valohimmelin. Mister A pääsi lenkille ja me saatiin tyttöjen kanssa tehdä iltapuuhat ihan rauhassa. Saaaaaatoin tehdä myös yhden kirpparilöydön, joka muuten on ihan senkin muotoinen.

Tämän viikon hyvän fiiliksen pohjana on kiva viikonloppu. Loftet-keissin lisäksi mulla oli lauantaina muutakin vähän erikoisempaa hommaa. Luokkakokous nimittäin. Mä olen matkailualan restonomi Arvasitte varmaan heti :D :D :D ja valmistunut vuonna 2004. Luokkakavereista vain osa on ollut Facebook-kavereina ja ketään en oo nähnyt satunnaisia kauppakohtaamisia lukuunottamatta valmistumisen jälkeen.

Vitsit, että oli siistiä! Olin ihan liekeissä! Friikkiä oli se, että kaikki oli ihan saman näkösiä edelleen. Ei olla siis vanhennuttu yhtään :D Vähän jännitti etukäteen, kun himassa parsakaalitarjottimeni kanssa venailin kamuja, mutta kun jengi oli kasassa, niin hommathan jatkui suurinpiirtein samasta mihin ne silloin joskus jäi. Vanhoista valokuvista päätellen vaatetyylit oli kuitenkin vähän eri tällä kertaa.

Suurimman osan ajasta vei tietysti kuulumiskierros. Kuka tekee, mitä, missä ja miksi. Niin siistiä kuulla, mihin jengi on päätynyt. Oman vuoroni jälkeen jäi vähän mietityttämään, että kuinka hulluna porukka mua pitää, koska tietysti Tommi ja siihen liittyvät ylä- ja alamäet. Vielä aamullakin sängyssä makoillessani pähkäilin, että olisko pitänyt kertoa enemmän tytöistä tai jostain muusta ja voivoivoi, minkäköhänlaisen kuvan ne nyt musta sai. Loppuviimein päätin kuitenkin, että pitäkööt hulluna. Ei se nyt niin hirveen paljoa totuudesta eroa :D

Tämä oli mun eka luokkakokous ever. So much fun!

Mukavaa keskiviikkoa!

Sannis