maanantai 10. syyskuuta 2018

Syksy


Viikonlopulle oli kalenterissa tasan yksi merkintä ja mun mielestä se oli niin ihanaa. Perjantaina, kun pyöräiltiin minin kanssa eskarista ja duunista kotiin, oli fiilis ihan super. Vihdoin viikonloppu ilman mitään suurempaa hässäkkää. Ajattelin, että imuroin ja pesen lattian nopsasti ja sen jälkeen vedän lonkkaa loppuillan. No, toisin kävi. Kesken imuroinnin löysin itseni siirtelemästä olkkarin isoa kaappia. Sen jälkeen löysin itseni siivoamasta minin huonetta, josta jatkoin ysiveen huoneeseen. Molemmat tytöt oli onnellisia. Mini varsinkin tykkää ihan älyttömästi, kun autan huoneen siivoamisessa. Se aina pyytää, että voisko äiti auttaa ja voitaisko käydä myös kaapit läpi. Minin huone onkin aika helppo. Se kun ei niinkään keräile romua. Toisin, kuin siskonsa. Elämänhalu valui kyllä taas ysiveen huoneen lattialle aika nopsasti, kun kannettiin semmonen kuusi pussillista roinaa ja silppua roskiin. On tuo aikamoinen neiti. Huone on aina ihan järkyttävässä kunnossa ja pienessä ajassa se ehtii saada kaikki kaapit ja laatikot ihan täyteen kaiken maailman tavaraa, paperia ja projektia. Ysiveen mielikuvitus on rajaton ja se on maailman paras keksimään askartelujuttuja. Niiiiin yritän tukea luovuutta ja edes vähän hillitä huokailua ja siunailua huonetta siivotessa, mutta OOÄMGEE!!!

Ulkoilut hoidettiin lauantaina pitkän ja sunnuntaina lyhyen kaavan kautta. Lauantaina kierrettiin Kunileden, melkein 7 kilsaa ja se tuntui kyllä jotenkin pitkältä. Reitti oli kaunis ja vaihteleva. Kaksi ja puoli tuntia käpyteltiin metsässä ja loppua kohti kaikkia alkoi jo vähän tuskastuttaa. Huomaan, että kaipaisin niin nyt hetken hiljaisuutta ja sitä kuuluisaa omaa aikaa. Ei meinaa pää jaksaa tyttöjen papatusta koko ajan. Eikä se tietenkään niiden vika oo. Nehän vaan haluaa kertoa onnellisena mulle juttuja, mutta jotenkin mä siellä kävellessä ajattelin, että nyt just olisin niiiiiiin mielummin hiljaisuudessa, kuin kuuntelisin taukoamatonta höpötystä Musically-videoiden teosta. Paskamutsi täällä siis päivää!

Silläkin uhalla, että kuulostan paikalleen jumittuneelta lp-levyltä, kerron, että on nyt ollu vähän liikaa kaikenlaista viime aikoina ja siksi tämä hiljaisuuden kaipuu. Tytöthän on ihania. Nytkin ne keräsi tohinoissaan puolukoita karkkipusseihinsa. Kuulemma iskälle, koska iskä tykkää puolukoista. Ja äitille, koska äiti laittaa aina smoothieen marjoja. Jep, karkkipusseihin. Lauantaikarkit syötiin tällä kertaa metsäretkellä :) Kaksijapuolituntisen aikana muutaman kerran molemmat typyt mainitsi, että tuntuu retki vähän pitkältä, mutta  päästiinhän maaliin ja hyvä fiilishän siitä tuli, kun oltiin oltu niin reippaita.

Sunnuntaina tehtiin lyhyt kierros tässä lähimaastossa. Mini oli käynyt uimahallin takana kuntoradalla eskarilaisten kanssa ja ysiveekin halusi tsiigaamaan, mitä sieltä löytyy. Löytyihän sieltä vaikka mitä ja molemmat tytöt oli innoissaan. Täytyy käydä samassa paikassa vähän pidemmän kaavan kautta joku päivä. Melkein vain toivoisin, että tulis vähän viileämpää. Semmonen vähän kirpeä ja ihanan raikas syysilma. No, eiköhän sitä viileääkin oo taas pian tiedossa.

Viikonlopun saldona on selkeämpi fiilis ja siistiytynyt koti. Sunnuntaina mini timpuroi iskän kanssa pari tuntia ulkona ja ysivee oli kavereidensa kanssa. Minä puuhailin täydessä hiljaisuudessa kotihommia ja sitä niin kaipasinkin...että sai tehdä omaan tahtiin hetken jotain, jonka jälkeen näkee oikeasti työnsä tuloksen. Tavaraa lähti kirpparille pari isoa kassillista ja jäljelle jääviä sain parempaan järjestykseen. Oon pari viikkoa tässä pikkuhiljaa järkkäillyt paikkoja kotona ja nyt on käyty läpi jo melkein kaikki kaapit. Talvivaatteet on soviteltu ja luistimetkin testattu. Tyttöjen vaatteista on laitettu rikkinäiset ja pienet pois ja leluista on turhat karsittu. Keittiöstäkin laitoin aika ronskilla kädellä kippoa ja kappoa kirpparille. Kun ei niitä kerran oo tullut käytettyä niin miksi säilöä?

Semmonen syksyviikonloppu meillä. Minkäslainen teillä?
Sannis

torstai 6. syyskuuta 2018

Säästöön


Mini on nyt sellaisessa vaiheessa, että se ei paljoa leluilla leiki. Legoja tekee kyllä ja pukee rooliasuja päälleen, mutta lelut sinänsä ei juurikaan kiinnosta. Varmaan tulee taas vaihe, jolloin hutsittaa jollain pikku-ukkeleilla leikkiä, mutta nyt typy on laittanut melkein kaikki lelunsa kirpparille. Oon aina hetken pitänyt jemmassa tavaroita ja vasta sitten, kun on varmistunut ettei niitä tosiaan kukaan tarvi, oon kaupannut eteenpäin. 

Keittiötarvikkeet ei oo kiinnostaneet enää pitkään aikaan ja niitä oon jo parikin satsia myynyt FB-kirpulla. Ne on niin perussettiä, että menevätkin nopeasti eteenpäin. Kuvissa olevat halusin kuitenkin säästää. Puiset ruokajutut ja mutsin eli mummun tekemät hedelmät on niin symppiksiä, että niitä en vain malttanut laittaa pois. Anopin eli mumman tekemässä korissa ne on jotenkin niin sopevan näköiset, että vaikka laittais kuulkaa hyllylle koristeeksi. Minille selitin, että ehkä sitten joskus, kun mini itse on mutsi, voi se antaa nämä lapselleen. Miniä hihitytti kovasti :D

Oikein paljoa en oo säästellyt, ei meillä olisi tilaakaan, mutta jonkin pienen vaatteen oon molemmille tytöille laittanut muistolaatikkoon ja taitaapa siellä joku Sophie-kirahvikin olla tallessa. Lempparinallet säästetään toki sitte, kun ne ei enää nuku kainalossa ja nämä ruokajutut menee nyt säilöön.

Säästättekö te leluja tai muita lasten tavaroita?
Sannis

P.S. Selvisin eilisestä. Ja kuten ennustin, nopeasti helpotti. Päivä oli hektisen hauska ja illan jumppa ihan super.