Viime vuoden syyskuussa ajeltiin ekaa kertaa Vimpelin Vieresniemeen ja koska paikka oli niin kiva, päätettiin menneenä perjantaina ottaa suunnaksi sama osoite. Taas osui kyllä täysin kohdilleen. Pieni, mutta niin ihana alue. Rauhallinen fiilis. Aitiopaikka vaunulle auringonlaskun äärellä. Hyvät sauna ja uintipaikka. Mini moitti vähän, kun ei oo niin paljoa tekemistä, mutta eipä sitä lyhyellä reissulla niin paljoa ehdikään.
Kun päästiin paikalle, oli auringonlasku upea. Hauska sattuma oli, että isäntänä viikonlopulle toimikin sama mies, jonka vaunua käytiin kesällä katsomassa. Se vaunu jäi ostamatta koska päätettiin kuitenkin sitten hommata vähän uudempi. Viihdyttiin silloin katselmusreissulla aika pitkään, koska juttua riitti myyjien kanssa. Mister A kaipaa aina juttuseuraa, joten tosi kiva, että oli taas sopivaa jengiä lähellä.
Perjantaina olin jo peiton alla, kun tajusin, että en oo ladannut kahvinkeitintä. Samalla tajusin, etten oo nähnyt koko kahvinkeitintä koko iltana. Oh no! Meillä oli se mukana, kun käytiin mökillä muutama viikko sitten ja siltä reissulta se ei ollutkaan löytänyt enää tietänsä vaunuun. Katastrofi!! No, onneksi ei ihan kuitenkaan. Alueen keittiössä oli keitin ja meillä vaunussa termari, joten mister A kävi keittämässä kaffet etänä ja kuskasi ne sitten vaunulle. Fiuh!
Perjantain ja lauantain välisenä yönä satoi ja vaunussa oli aikamoinen meteli. Sää onneksi selkeni lauantain aikana ja saatiin saunoa sekä uida täydessä auringonpaisteessa päivällä. Mini laski, että käytiin järvessä kuusi (6!) kertaa. Kylmää oli, mutta vielä meni suht helposti. Grillaukset ja vohvelien paistot hoidettiin upeassa ilta-auringossa omassa pihassa. Tosi kiva oli, että tämän kertaisessa paikassa oli puinen terassi, joten edes mattoa ei tarvinnut purkaa tuolien alle.
Porukkaa oli vähän paikalla ja meidän residenssi oli niin sopivassa paikassa, että Saimi sai kulkea iltakierroksen vapaana. Sunnuntaina ennen meidän lähtöä oli koko paikka jo tyhjentynyt muista karavaanareista. Ainoastaan isäntäpariskunta oli meidän lisäksi paikalla, joten Saimi sai hakea palloa koko nurmikentän leveydeltä. Hellu toinen, kun hoksasi itse, että pallo pitää pakata kotiinlähtöönkin mukaan. Se oli unohtunut nurtsille meidän "pihan" reunalle enkä tiedä olisiko sitä kukaan sieltä hoksanut napata kyytiin. Saimi hyppäsi vaunusta ulos, kävi etsimässä pallon nurmikolta ja kuskasi sen takaisin vaunuun talteen.
Vieresniemi, palaamme jälleen!
Sannis
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos, kun kommentoit <3