Jarkko Laine Photography (Lainekuva, klik!)
Viisi vuotta sitten syntyi pippurinen, täynnä tahtoa oleva tyttö, joka saa kirjoittajan ihmetykseen joka päivä. Aamu on pienestä lähtien ollut, kuten äitinsä siinä mielessä, että "Itte" se tekee kaiken. Vanhemmiten äiti on oppinut suosiolla jättämään monia hommia iskän puuhiksi, mutta Aamu jaksaa vielä opetella ihan kaiken. Nyt se opettelee niitä kirjaimia, joita ei vielä osaa. "T oli se missä on viiva ja katto päällä, eikö? Ja Koon oon nyt kans opetellu tekemään."
Aamun paras kaveri on naapurin Timi ja Timin kanssa ne vääntää menemään.. Ne juoksee takit auki toistensa luokse ja leikkii viereisen pikkupuiston salamajassa. Kaikki olis kiva olla just samanlaista, kuin Timilläkin on eikä Timin tarvi paljoa miettiä, kuinka päin olis tai mitä tekis. Aamu kertoo kyllä :D Sukset Aamu kaivaa esiin, kun lumihiutaleita leijailee parikin maahan ja pyöräilykypärä on päässä suurinpiirtein puolet päivästä ihan vaan varuiksi jos sattuis olemaan pyöräily- tai scoottailukelit.
Aamun lempijuttuja on legot, kaikki supersankarihommat ja rooliasut, jotka pitää olla Spidermania, merirosvoa, palomiestä ym. Typy piirtää taitavasti ja päiväkodissa ensi vuonna eskarin aloittavien "Viskarien" tehtäviä odottaa mini aina innolla. Leipomisesta Aamu tykkää aivan yli kovaa ja kotitöissäkin mini usein jo auttelee; tyhjää tiskikonetta Annukan kanssa ja järjestelee paikkoja.
Vieraita Aamu saattaa vieläkin kyräillä kulmiensa alta eikä ikinä tiedä, tuleeko sieltä vastaus kysymykseen vai ei. Joskus mini saattaa kaupan kassalle jutella vaikka mitä tulevista synttäreistä tai joulukalenteristaan ja joskus vastaus on pitkä hiljaisuus. Vielä vähän opetellaan sanomaan "Saisinko?", "Antaisitko?" ja "Voisitko!" Opetellaan myös, kuinka muille puhuttiinkaan...ettei niinku vaan tiuskittais. Taitaa kuulua vähän ikään toi tiuskiminen ja komentelu :D Aamu on niin ovela tyyppi, että se hoksaa tilanteita ihan uskomattoman hyvin ja usein vähän tahallaan esittää vaikka tuppisuuta, vaikkei enää ollenkaan tuppisuu ookaan. Sitten kun näkee silmissä hymynkareen, tietää, että nuan vain se taas vei muita kuusnolla.
Niin haikeeta, että Aamu on jo viisi vuotta. Toisaalta ihanaa! Ensi syksynä eskariin. Näin loppuvuodesta syntyneenä mini on tietysti kaikista nuorin, mutta se on aina ollut vähän semmonen vanhana syntynyt. Välillä pitää aina pysähtyä muistuttamaan itseä ja mister A:ta, että pienihän se on vielä. Jotenkin sitä niin mieltää aina typyn vanhemmaksi, kun se on niin reipas. Reipas se kyllä tosiaankin on. Ja hassu. Nauraa niin, että koko tyttö hytkyy eikä loppua meinaa tulla. Annukan jutuille se käkättää ja ite keksii kaikenmaailman sanamuunnoksia ja -väännöksiä. Äitiä se käy vähän väliä taputtamassa pyllylle tai vakoilemassa nurkan takaa. Annukkaa se komentaa ja pitää hirveen tarkkaan huolta kaiken maailman jutuista: "Annukka, laitapa sun sukat pyykkikoriin!" tai "Annukka, älä viitti jättää noita leluja lattialle!" Annukkaa ei ärsytä paljon ollenkaan hei :D
Pian se neiti hipsuttelee tuolta makkarista, tulee mun viereen silmät kiinni ja pyytää: "Syliin!" Täytyy laittaa kone telakalle, että olis sylissä tilaa. Viis vee jo. Aikamoista!
Hyvää Aamun syntymäpäivää!
Sannis
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos, kun kommentoit <3