Booklover + Leffakriitikko: You

Sarja (ensimmäinen kausi): 

You oli niin hyvä. Olin ihan koukussa ja mietin, etten oo pitkään aikaan katsonut mitään näin hyvää. Vähän toki ällötti osa kohtauksista, mutta Joen hahmo oli niin nerokas, etten meinannut pysyä nahoissani. Miten voi olla, että tyyppi on umpihullu ja kuitenkin katsoja on ihan täysin hänen puolellaan? Toki Joen kannattaminen vähän himmeni sarjan edetessä, mutta jotenkin oli kuitenkin tosi vaikea päästää irti siitä, että ehkä ehkä ehkä Joe olisi kuitenkin hyvä tyyppi. Vaikka kaikki todisteet on suoraan kasvojen edessä, että eipä ole, niin silti aivot vääntyy ihan solmuun, kun miettii, mitä jos kuitenkin. Käsittämättömän taidokasta teeveetyötä. Ehkä You ei oo kaikkien kuppi teetä, mutta kirjoittajaan taisi upota just täysin niin, kuin oli tarkoitettukin.

Beck oli ärsyttävä alusta lähtien ja mietin monta kertaa, mikä hänessä on niin mahtavaa, että Joe on valinnut juuri hänet. Toki tommonen tyyppi valitsisikin varmasti oikeastikin just naisen, joka on vähän sekaisin omassa elämässään. Silti, monessa kohdassa kävi Joeta vähän sääliksi, kun Beck sääti sitä sun tätä. Ja jep.. kuulin tämän lauseen oikein hyvin omassa päässäni. Että oliko se nyt kuitenkaan Beck, joka sääti eniten?

Sarjan lopusta en erityisesti pitänyt. Jostain syystä vielä siinäkin kohdassa toivoin, että homma olisi päättynyt onnellisesti. Miten se olisi edes voinut? Silti sitä toivoin. Toki, eihän se olisi antanut mahdollisuutta lisäkausiin, mutta silti. Aika jännä, koska oikeassa elämässä oon ensimmäisenä katkaisemassa suhteen kuin suhteen, kun näen red flageja. Joessa oli ilmeisesti jotain hyvin hyvin erityistä. :D  

Sarja (jatkokaudet):

Toinen kausi oli kuivempi, kolmas vielä kuivempi, neljäs jo niin, että piti ihan väkisin katsoa läpi. Vitonen aikamoisen pönttö. You:n viehätys perustui kyllä ihan täysin siihen tunteeseen, minkä Joe herätti ekalla kaudella ja muu sarja oli turhaa roskaa.

Kirja (käsittelee sarjan ekan kauden tapahtumat):

Tämän blogin kirjoittajalle toimii aina vähän huonosti kirjat, jotka on ensin nähnyt ruudulta. Ehkä siksi, että kirjassa pitäisi olla mielikuvitukselle tilaa ja sitähän ei ole, kun hahmoilla on kasvot ja paikoilla ääriviivat jo valmiiksi. Kun kuuntelin kirjan, oli sarjan katsomisesta jo pitkä aika ja moni juttu oli häipynyt muistin syövereistä. Mietin monta kertaa, oliko joku tietty juttu näin sarjassakin ja monen asian kohdalla olin, että: "Niin joo, täähän meni näin."

Kirjassa Joe on mulkku. Kirjasta puuttuu kokonaan sarjan nerokkuus, jossa Joesta tehtiin hahmo, jonka puolia katsoja huomaa pitävänsä, vaikka kaveri on ihan pimeä. Sehän on nimenomaan sarjan paras osuus ja kantava voima. Sen puuttuessa, on kuuntelukokemus paljon nuivempi, kuin sarjan ekan kauden parissa vietetyt hetket. Sarjan Paco-kuvio puuttuu kirjasta kokonaan ja koska näin sarjan ensin, tunnen, että se olisi kuulunut mukaan. Toisaalta, kirjan asshole-Joe ei olisikaan naapurin pikkupojasta piitannut mitään. Sarjassa se tuotiin kai mukaan tuomaan Joen hahmoon inhimillisyyttä ja lisäämään katsojan kiintymystä häneen. Onnistui hyvin.

Beck on hyvin samanlainen sekä kirjassa, että sarjassa. Ei mikään kaikista miellyttävin nainen. Vähän ärsyttävä. Kirjassa ehkä vielä ärsyttävämpi, kuin sarjassa, koska kirja venkslaa joka käännettä ja mielenmuutosta miljoona kertaa aivan liiallisuuteen saakka. Kirjan puoleen väliin asti odotin koko ajan, että Joen ja Beckin suhde siirtyy seuraavalle tasolle. Ei kai se näin hitsin kauaa kestänyt?

Kirjan loppu tuntui liialliselta. Joen ja Beckin taistelu ja Joen mielenliikkeiden eestaasveivaaminen oli jotenkin ihan too much. En ehkä osannut arvostaa loppua tarpeeksi, koska olin jo pitkään kuunnellut kirjaa sillä fiiliksellä, että äkkiä nyt vaan, niin saadaan tämä valmiiksi. Kaiken kaikkiaan loppupuolisko oli kuitenkin parempi, kuin alkupuolisko. En tiedä mikä olisi ollut mielipide jos en olisi nähyt sarjaa ensin.

Kirjan tekstissä on ärsyttävä Ja..ja..ja..ja - tyyli. Tiedättekö sellainen, jossa laitetaan viisi lausetta peräkkäin ja kaikki alkaa "Ja"-sanalla? Ymmärrän mitä sillä haetaan ja usein se onkin ihan mieleinen systeemi, mutta jotenkin ei kuitenkaan nyt toimi. Kuunnellusta tekstistä on myös välillä vaikea saada selvää, kenen repliikistä on milloinkin kyse. Aina ei tiedä sanotaako jonkun nimi siksi, että kyseinen henkilö sanoo jotain, vai mainitaanko nimi jostain muusta syystä. Joen karski kielenkäyttö taas toimii hyvin. Outoa kyllä, koska en yleensä pidä jos joku käyttää tosi karkeaa kieltä. Tässä se jostain syystä meni täydestä.

Sarja (ensimmäinen kausi): 

Katsoin sarjan ekan kauden uudelleen kirjan kuuntelun jälkeen ja jep...Kirja pilasi sarjan. Mietin koko ajan, että oliko tämä nyt se kuvio vai tämä kuvio ja montakos kertaa se Beck nyt heivasikaan Joen kirjassa versus sarjassa. Joe vaikutti nyt ällöltä, kun ekalla katselukerralla hän oli jollain sakealla tavalla aika kuuma. Toki, voi olla, että ilman kirjaakin toinen katselukerta olisi tuonut nämä fiilikset, koska sarjan uutuudenviehätys oli poissa. Paco-kuvionkin näin nyt uusin silmin ja olin harmissani, että sarjassa annettiin Pacon nähdä, kun Joe tappaa tyypin. Sitä en ollut muistanut ekalta katselukerralta. 

Sarjan toisesta katselukerrasta on nyt muutama viikko ja kysyin eilen mister A:lta, että katsottiinko me se loppuun? Miten voi olla etten muista? Jaksot tuntui tokalla kerralla jotenkin niin erilaisilta ja menin vähän sillä fiiliksellä, kuin kirjassakin; "Katotaan tää nyt alta pois". Nekin kohdat, jotka oli ekalla kerralla tosi hot, oli nyt vaan, että jaahas.. semmonen homma. 

Lopputulema: Eka kausi sarjasta oli ekalla kerralla superhyvä. Kaikki muu aikamoista ajanhukkaa.

Sannis

Kielo Camp

Elokuun viimeinen viikonloppu vietettiin Pyhäjoella. Saarikaudenpäättäjäisinä oli mökki tietysti ykkösvaihtoehto, mutta tytöt on olleet molemmat flunssaisia ja mökillä on ensi viikolla Kanadaan lähtijöitä, joten pelattiin varman päälle eikä lähdetty tartuttamaan reissulaisia. Meni aika tiukille päätös siitä mihin lähdetään ja aivan alkoi jo hikoiluttaa, ehditäänkö mihinkään. :D 

Mister A bongasi pienen Kielo Campin Pyhäjoen varrelta, josta ei oltu koskaan kuultukaan. 25€ yö tuntui omaan korvaan epäilyttävän edulliselta ja vähän jännitin mitä tuleman pitää. Jännitys oli kuitenkin turhaa ja paikka oli tosi ihana. Pienessä saaressa isot saniaiset toi jännän tunnelman ja molemmin puolin virtaava joki oli upea. Vessat ja suihkut olis voineet olla siistimmätkin, mutta me saatiin käyttää melkein yksityistiloja, kun vaunupaikan vieressä oli ilmeisesti vanha vuokramökki, josta nyt oli tehty keittiö ja pyykinpesutila. Yleisen isomman vessa- ja kylppäritilan lisäksi tässä mökissä oli vessa ja suihku ja nyt hiljaiseen aikaan niitä ei ollut oikein moni muu käyttämässä, kuin me. 

Mister A ja mini kalastelivat monessa eri paikassa. Alueelta lähti kiva lyhyt luontopolku, joka kierrettiin useampaan otteeseen. Käveltiin myös kauppaan ja kierrettiin samalla reissulla läheisen koulun ja liikuntahallin piha, josta löytyi jos jonkinlaista temppuilu- ja parkouraluetta. Otettiin aika rauhallisesti ja silti viikonloppu meni supernopeasti.

Uusi vaunu toimi hyvin. Vielä en ollut ihan niin fiiliksissä, kuin uskon olevani myöhemmin, koska ekalla kerralla tavarat ei oo vielä löytäneet omia paikkojaan. Ripustuskoukkuja puuttuu ja säilytyskoreja puuttuu niin, että tavarat on hujan hajan. Oli kuitenkin niin siistiä, että vaunussa on niin paljon enemmän tilaa. Sängyssä oli hyvä nukkua ja vessa oli tilavampi. Pöytien ja sänkyjen kanssa ei tarvinnut säätää joka ilta ja aamu. Vedet sai täyttää suoraan auton kyljestä säiliöön eikä tarvinnut rampata kanisterien kanssa edes takas. Juomavedet tapaan hakea pienempään säiliöön vaunuun sisälle, mutta se menee aina helposti. 

Sunnuntaina kun tultiin kotiin, otettiin mister A:n kanssa samantien fillarit alle ja poljettiin kaupunkiin ostamaan puuttuvat korit ja koukut. Vessapaperirullateline napattiin myös matkaan samalla retkellä. Yksi vaunun jaloista huomattiin olevan vähän huoltoa vailla, joten mister A laittoi senkin samantien kuntoon. Vaunun vetopää narisi aikamoisesti hiljaisessa vauhdissa esim. käännöksissä ja tytöt oli aivan hiilenä, kun ääni oli niin ärsyttävä. Kirjoittajaa se ei jostain syystä ottanut niin paljoa hermoon, vaikka aikamoisen aistiyliherkkä usein oonkin. Enivei, siihen tilattiin uusi osa ja äänet häipyy toivottavasti pian.

Vielä ehditään tehdä reissuja tälle syksylle. Kysyin kuustoistaveeltä, että hänkö ei lähde nyt seuraavalle, kun tuli mukaan tälle retkelle. Meinasin pudota pyrstölleni, kun kuulin sanat: "Kyllähän mä jo sanoin, että tuun mukaan!". Jep, sanoi kyllä, mutta se oli ennen kuin päätettiin lähteä tälle Pyhäjoen reissulle ja olin varma, että tämä on riittävästi taas hetkeksi. Ehkä isompi vaunu oli nyt lukiolaisellekin mukavampi. Jee!!

Ylimmässä kuvassa vaunu näyttää aivan siedettävän kokoiselta, mutta on se kyllä aikamoinen jättiläinen livenä. Mister A ja mini on niin tyytyväisiä, kun saivat sen ison vaununsa, josta ovat haaveilleet. Kirjoittajankin on pakko myöntää, että on se kyllä hitsin kiva, että on tilaa. Reissut jatkuu..

Sannis