Kielo Camp

Elokuun viimeinen viikonloppu vietettiin Pyhäjoella. Saarikaudenpäättäjäisinä oli mökki tietysti ykkösvaihtoehto, mutta tytöt on olleet molemmat flunssaisia ja mökillä on ensi viikolla Kanadaan lähtijöitä, joten pelattiin varman päälle eikä lähdetty tartuttamaan reissulaisia. Meni aika tiukille päätös siitä mihin lähdetään ja aivan alkoi jo hikoiluttaa, ehditäänkö mihinkään. :D 

Mister A bongasi pienen Kielo Campin Pyhäjoen varrelta, josta ei oltu koskaan kuultukaan. 25€ yö tuntui omaan korvaan epäilyttävän edulliselta ja vähän jännitin mitä tuleman pitää. Jännitys oli kuitenkin turhaa ja paikka oli tosi ihana. Pienessä saaressa isot saniaiset toi jännän tunnelman ja molemmin puolin virtaava joki oli upea. Vessat ja suihkut olis voineet olla siistimmätkin, mutta me saatiin käyttää melkein yksityistiloja, kun vaunupaikan vieressä oli ilmeisesti vanha vuokramökki, josta nyt oli tehty keittiö ja pyykinpesutila. Yleisen isomman vessa- ja kylppäritilan lisäksi tässä mökissä oli vessa ja suihku ja nyt hiljaiseen aikaan niitä ei ollut oikein moni muu käyttämässä, kuin me. 

Mister A ja mini kalastelivat monessa eri paikassa. Alueelta lähti kiva lyhyt luontopolku, joka kierrettiin useampaan otteeseen. Käveltiin myös kauppaan ja kierrettiin samalla reissulla läheisen koulun ja liikuntahallin piha, josta löytyi jos jonkinlaista temppuilu- ja parkouraluetta. Otettiin aika rauhallisesti ja silti viikonloppu meni supernopeasti.

Uusi vaunu toimi hyvin. Vielä en ollut ihan niin fiiliksissä, kuin uskon olevani myöhemmin, koska ekalla kerralla tavarat ei oo vielä löytäneet omia paikkojaan. Ripustuskoukkuja puuttuu ja säilytyskoreja puuttuu niin, että tavarat on hujan hajan. Oli kuitenkin niin siistiä, että vaunussa on niin paljon enemmän tilaa. Sängyssä oli hyvä nukkua ja vessa oli tilavampi. Pöytien ja sänkyjen kanssa ei tarvinnut säätää joka ilta ja aamu. Vedet sai täyttää suoraan auton kyljestä säiliöön eikä tarvinnut rampata kanisterien kanssa edes takas. Juomavedet tapaan hakea pienempään säiliöön vaunuun sisälle, mutta se menee aina helposti. 

Sunnuntaina kun tultiin kotiin, otettiin mister A:n kanssa samantien fillarit alle ja poljettiin kaupunkiin ostamaan puuttuvat korit ja koukut. Vessapaperirullateline napattiin myös matkaan samalla retkellä. Yksi vaunun jaloista huomattiin olevan vähän huoltoa vailla, joten mister A laittoi senkin samantien kuntoon. Vaunun vetopää narisi aikamoisesti hiljaisessa vauhdissa esim. käännöksissä ja tytöt oli aivan hiilenä, kun ääni oli niin ärsyttävä. Kirjoittajaa se ei jostain syystä ottanut niin paljoa hermoon, vaikka aikamoisen aistiyliherkkä usein oonkin. Enivei, siihen tilattiin uusi osa ja äänet häipyy toivottavasti pian.

Vielä ehditään tehdä reissuja tälle syksylle. Kysyin kuustoistaveeltä, että hänkö ei lähde nyt seuraavalle, kun tuli mukaan tälle retkelle. Meinasin pudota pyrstölleni, kun kuulin sanat: "Kyllähän mä jo sanoin, että tuun mukaan!". Jep, sanoi kyllä, mutta se oli ennen kuin päätettiin lähteä tälle Pyhäjoen reissulle ja olin varma, että tämä on riittävästi taas hetkeksi. Ehkä isompi vaunu oli nyt lukiolaisellekin mukavampi. Jee!!

Ylimmässä kuvassa vaunu näyttää aivan siedettävän kokoiselta, mutta on se kyllä aikamoinen jättiläinen livenä. Mister A ja mini on niin tyytyväisiä, kun saivat sen ison vaununsa, josta ovat haaveilleet. Kirjoittajankin on pakko myöntää, että on se kyllä hitsin kiva, että on tilaa. Reissut jatkuu..

Sannis