"Voi jumalan pyssyt mikä päivä takana! Työpäivä meni joten kuten. Toinen puoli kasvoista tuntui halvaantuneelta ja kummallisen roikkuvalta. Ensin hiki vaan valui ja sen jälkeen olin loppupäivän jäässä. Jokaikistä lihasta jaloissa ja selässä särki. Vasen puoli päästä hakkasi jokaisella askeleella (sen takia en niitä oikein montaa tänään ottanutkaan). Kotiin lähtiessä tuntui kuin joku olisi kaivertanut tietään lusikalla yläikenistä poskien kautta aivoihin. Kolmas lääkesatsi (yleensä kaksi on maksimi) ja välikuolema oli enemmän kuin pakolliset. Sen jälkeen nenä niin jäässä, että koko kasvoja särki ja varpaat niin jäässä, että koko jalkoja särki. Miksi helvetissä aina nenä ja varpaat? Iltaa kohden alkoi pahin helpottaa. Nyt kello on 22.17 ja oireet on edelleen moninaiset, mutta helpommat.
En tule ikinä ymmärtämään tätä sairautta! Mistä ihmeestä se oikein tulee ja miten nämä oireet voi olla niin hiton friikkejä aina? Aiemmin tänä vuonna migreenipäiviä on ollut vain muutama kuukaudessa. Nyt heinä-elokuun aikana joka ti-ke(-to) yhtä viikkoa lukuun ottamatta. Ja jep.. tottakai etsin ja eliminoin koko ajan triggereitä. Läheiset tietääkin kuinka paljosta luovun vain migreenin takia ja joskus se ottaa niin paljon päähän. PRKL!!!
Kuinkas muiden keskiviikko on sujunut? Aivan tuntuu hei pikkulauantailta."
Jep, todellinen pikkulauantai- ja juhlameininki ollut tässä nyt muutaman päivän. Migreeni alkoi tiistaina iltapäivästä. Pidin jumpat tavalliseen tapaan, koska oireita oli vasta hyvin vähän. Virhe. Somepäivityksen tein keskiviikkona. Nyt on perjantai-aamu ja otin jo ensimmäiset lääkkeet. Eilen sain kyllä olon helpottamaan surkean aamun jälkeen, mutta saapa nähdä miten tänään. Vielä ei oo oikein paha eikä toivottavasti sellaiseksi tuukaan.
Migreeni on kohdellut kirjoittajaa huomattavasti lempeämmin parin viimeisen vuoden aikana. Oirepäiviä on ollut n. puolet vähemmän, kuin aikaisemmin. Elokuu näyttää oman kirjanpidon perusteella kuitenkin olleen viimekin vuonna pahempi. Painava, ukkosen sävyttämä sää ei ainakaan auta asiaa. Eilen laitoin viestiä terapeutille peruuttaakseni tapaamisen ja hän vastasi, että oli juuri perumassa ihan samasta syystä. Ei ollenkaan parasta aikaa migreenikoille tämä loppukesä. Eilen toki oli jo paljon raikkaampi sää, mutta migreeni on vähän sellainen (ainakin kirjoittajalla), että jos se on ollut läsnä jo muutaman päivän, alkaa sille olla kummallisen hankalaa lähteä. Aivan, kuin se jäisi roikkumaan vain siksi paikalle ettei oikein löydä ulos. Tyhymä.
Huh, vähän raskaita postauksia jo useampi putkeen. Pari viikkoa ollut nyt kyllä vähän heviä. Eilen illalla piti aivan jo pysähtyä hengittelemään ja muistuttelemaan itseä ihan kunnolla siitä, että kyllä tästä taas selvitään. Kyllä tästä kuulkaa taas selvitään. Eihän tässä oikesti oo hätäpäivääkään.
Mukavaa viikonloppua! Koitan palata seuraavan kerran vähän mukavammissa merkeissä :)
Sannis
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos, kun kommentoit <3