tiistai 23. toukokuuta 2023

Kesä

Viikonloppuna alkoi tuntua siltä, että kesä on täällä. Mini tahtoi mummun luo ja lähtikin sinne jo perjantaina. Neljätoistavee meni perässä lauantaina. Kävivät leffassa ja skeittipuistossa. Taidenäyttelyssäkin ilmeisesti. Lopuksi pesivät mummulle ikkunoita ja nettosivat vähän kesärahaa. Tytöt on olleet kyllä reippaita viime aikoina ja tienanneet itsellensä kivasti taskurahoja. Kerran viikossa ollaan käyty tekemässä neljätoistaveen lehtienjakohommat ja mummakin on saanut ihan uusia linnunpönttöjä. Neljätoistavee haki ensimmäistä kertaa jo kesätöihinkin, mutta vielä ei oo vastausta kuulunut.

Me käytiin mister A:n kanssa kahdestaan lunchilla kaupungissa sekä lauantaina, että sunnuntaina. Hengailtiin kotona ja tehtiin lenkki Mansikkasaaressa. Punkit ja käärmeet on tänä(kin) keväänä ahdistaneet kirjoittajaa. Molempia on jo nähty enemmän kuin olis tarve ja nytkin Mansikkasaaresta kotiuduttaessa saatiin ensimmäisena alkaa punkinpoisto-operaatioon. Punkkikarkoite on Saimille annettu, mutta kestää hetken, että täysi teho on päällä.

Sunnuntaina päätettiin, että on aika leikata Saimille kesäturkki. Loma ja ensimmäinen vaunureissu on lähellä ja nyt oli sopiva päivä ilman suunnitelmia. Homma vaatii kuitenkin aina muutaman tunnin. Saatiin urakka valmiiksi ja nyt on Saimin varmasti kivempi matkustaa autossa ja muutenkin olla lämpiminä päivinä. Trimmaustulos on joka kerta edellistä parempi. Näköjään siinäkin hommassa tekemällä oppii. Nyt oli ensimmäinen kerta ettei oo tarvinnut leikellä haituvia jälkikäteen. Oikein pitkäksi ei turkki tällä kertaa ehtinyt, mutta oli ihan hyvä aika kuitenkin jo trimmata. Pitääpä napata kuva joku päivä uudesta lookista :)

Ostin terassin kattamattomalle puolelle aurinkovarjon muutama viikko sitten. Edullisimman minkä löysin. Varmaan minkäänlaista tuulenhenkäystä se ei kestä, mutta se on just sopivan kevyt, että saan siirrellä sitä auringon mukaan niin ettei vaaaaankaan tarvi olla pää auringossa. En diggaa suoraa auringonpaistetta enää yhtikäs yhtään. Jalat toki voi hyvinkin olla auringon puolella, mutta ei pää missään nimessä. Aurinkovarjo on tähän mennessä osoittautunut ehkä vuoden parhaaksi ostokseksi :)



Viikonloppuna oli niin kesän tuntua. Nyt näyttää alkavan sataa. Kirjoittajan olotila on vielä tosi väsynyt ja voipunut flunssasta. Luulen, että hyppään auton rattiin ja hurautan töihin, vaikka raitis ilma tekisi varmasti hyvää. Toki käydään Saimin kanssa kävelyllä sitä ennen. Ehkä olisikin nyt hyvä lähteä ennen kuin saadaan vettä niskaan.

Mukavaa tätä viikkoa!
Sannis

torstai 18. toukokuuta 2023

Matalalentoa

Toukokuu on jo pitkällä. Kirjoittajalla on ollut haasteita monella elämän osa-alueella koko vuoden ja aika matalalentoa on menty jo pidempään. Toisaalta taas on myös asioita, jotka on selkiytyneet ja asioita, joihin oon löytänyt pitkään toivottuja muutoksia. Tiheä sairastelutahti, tyttöjen kasvaminen, työstressi ja Mister A:n entistä pidemmät työpäivät on tuoneet elämän jonkinlaisen murroksen eteen. Oon kääntynyt enemmän sisäänpäin ja yrittänyt löytää itseni sekä suunnan, mihin haluan nyt kulkea. Blogi ja somekanavat on hiljentyneet, kun en oo tahtonut tai jaksanut jakaa kovin paljoa. 

Viime aikoina en oo varsinaisesti osannut nauttia olostani paljonkaan, mutta nyt huomaan, että tänäkin vuonna terassin herääminen eloon tekee mut onnelliseksi. Istuin siellä äsken sohvan nurkassa ilta-auringon paistaessa, kun mister A grillaili iltapalaa. Tytöt puuhasteli omiaan ja Saimi kuskasi palloa heiteltäväksi. Yhtäkkiä tunsin hyvän olon tuulahduksen, joka on ollut kadoksissa jo pidempään. 

Kuvien oton aikaan aamupäivällä oli harmaata, mutta illaksi selkeni. Montaa kukkaa en oo vielä uskaltanut ulos ostaa, koska oon pelännyt öiden kylmyyttä. Vähän lisää kodikkuutta kaipaan terassille, joten aion kyllä hakea pari lisää. Aina ajattelen, että ostan valkoista, mutta jostain syystä usein päädyn siniseen tai lilaan. Tänä vuonna saa luultavasti kelvata ostoamppelit. Yleensä oon siirtänyt kukat näistä muovisista johonkin omasta mielestä kivempaan ruukkuun, mutta tällä kertaa en taida viitsiä. Aion seuraavat viikot ja kuukaudet mennä siitä, mistä aita ei oo vain kaikista matalin, vaan ehkä jopa siitä, missä se on kaatunut maahan.

Onkohan siellä ruudun takana vielä joku?
Sannis