lauantai 4. elokuuta 2018

Jeppis


Tämän(kin) vuoden Pietarsaaren reissu tehtiin vähän extempore. Yhtenä vähän tylsänä kesälomapäivänä päätettiin pakata kamat kasaan ja ajella Jeppikseen. Fäboda ja Fantasea kuuluu joka kesä meidän ohjelmistoon ja tällä kertaa lähdettiin matkaan vain omalla porukalla.

Fantaseassa uimaan oli pakko hypätä mutsin ja faijankin, koska #helvetinhiki Tämän kesän paras hashtag. En tiedä, kuka sen alunperin keksi, mutta häpeämättömästi käytän :D Tytöthän olis viihtyneet pärskimässä vaikka koko päivän. Syömiset tuntui vähän kallistuneen viime vuodesta, mutta sisäänpääsy oli aina vain yhtä edullinen. Perhelippu 25€. Pelattiin myös perinteiset minigolfit, mutta tällä kertaa kuumuus tuntui ylivoimaiselta ja jouduttiin jättää kierros kesken.

Fäbodaan oli tullut vähän uudistusta ja nyt pääsee pyörätuolillakin tsiigailemaan maisemia. Aika hieno juttu! Kuumuus se oli kallioillakin aikamoinen, vaikka kuvittelin että tuulisi vähän viileämmin. Aika nopsa kierros jouduttiin tekemään ja jätskitkin suli aivan silmissä. Ysivee on meistä se, joka parhaiten näitä helteitä kestää. Meille muille alkas jo tossa vaiheessa olemaan vähän liikaa.

Ootteko käyneet Fantaseassa tai Fäbodassa?
Sannis

torstai 2. elokuuta 2018

Elokuun eka


Niin vain tänäkin vuonna elokuun eka tuli ja meni. Nyt siitä on kahdeksan vuotta. Elämän pahimmasta päivästä. Oikeesti en edes tiedä oliko se pahin. Vai oliko pahimpia ne sadat päivät sen jälkeen. Tänäkin vuonna elokuun eka oli todella outo. Pää oli aivan puuroa ja sekoilin ihan huolella. Lukitsin itseni duunissa ulos joka paikasta ja jouduin soittaa kesälomalla olevalle duunikamulleni, että tulee päästämään mut sisään (Supernolo!). Olin hyvin epävarma syönkö omia eväitäni (Oikeesti!). Luulin hukanneeni aurinkolasit ja soittelin jo pitkin kaupunkia niiden perään vain löytääkseni ne omasta laukusta. Sekoilin kellonaikojen kanssa ja odottelin jumppaan porukkaa tuntia liian aikaisin. Oh my! Onneksi on jo elokuun toka. Jos tänään pysyisi pää vähän paremmin kasassa.

Kaiken sekoilun jälkeen eilen syötiin iltapalaa kamujen luona ja vielä aivan liian myöhään lähdettiin hautausmaalle. Kuvat on aikamoista puhelinmössöä, mutta jotakin on aina pakko saada ikuistettua. Haluan jälkeenpäin pystyä katsomaan kuvan jokaisesta syntymäpäivästä. Oikeesti en tiedä katsoisinko koskaan, mutta ainakin mulla on se mahdollisuus.

Kahdeksan vuotta.
Sannis