Merry Camping

Viikonloppu vierähti Merikarvialla Merry Campingissa. Kuvan kyltissä kirjoitusasu on erilainen, kuin verkkosivuilla. Olisko kyltti vanhempaa perua ja sen pystytyksen jälkeen nimi saanut pienen päivityksen? Oli kuinka oli, kirjoittaja viihtyi niin, että olisin voinut helposti jäädä vielä muutamaksi päiväksi.

Perjantain työpäivä oli sellainen, etten ihan heti arvannut mitä tuleman pitää, kun aamulla pyöräilin duuniin. Tunnit venähti noin neljän verran pidemmäksi, kuin oli tarkoitus ja päivään mahtui niin monta yllätystä, etten tiennyt noin monen yllärin olevan edes mahdollista yhdellä kertaa. Keskuksessa oleva juoma-automaatti alkoi vuotaa ja meinasi siinä aivan paniikki iskeä, kun koko kaappi lainehti vettä eikä vuotokohtaa löytynyt. "Pieni" viemäritukoskin ilmaantui ja sen jälkeen, kun olin itse koittanut sitä parin asiakkaan kanssa availla, oli myönnettävä tappio ja soitettava imuauto paikalle. Monen käänteen jälkeen kun vihdoin pyöräilin kotiin, oli paineet aikamoisen korkealla ja mietin, noinko ne laskee viikonlopun aikana ollenkaan.

Laski kuulkaa yllättävän nopsasti. Kuustoistavee ja Saimi lähti mummun matkassa mökille ja me muut suunnattiin kohti Merikarviaa. Oli ihana ajella ilta-auringossa kaikessa rauhassa. Päivän kaikista pahin kuumuus oli hellittänyt ja mini kaverinsa intoili takapenkillä tulevasta retkestä. Tuntui aivan kesäloman alun hetkiltä. Etsin Spotifysta vähän fiilismusaa ja sitä kuunnellen matka taittui nopeasti.

Perille päästiin 21.45 ja vähän paineet nousi uudelleen, kun jännitin minkälainen paikka meille on varattu. Merry Campingissa oli tosiaan paikka määrätty valmiiksi toisin, kuin monesti muualla eikä vastaanottokaan ollut enää noin myöhään avoinna mahdollista paikan vaihtoa varten. Näin kuumalla säällä kirjoittaja on aina vähän puolipaniikissa siitä kuinka korkealle lämpötila vaunussa nousee. Näin kuumalla ei mielellään vaunulla lähdetäkään, mutta nyt oli minille ja kamulle luvattu, niin tottakai pidettiin se mitä luvattiin. Saimikin jätettiin kotiin nimenomaan sään takia... ettei tarvitsisi ressata, että parka läkähtyy turkissaan. 

Paikka vaikutti tosi hyvältä. Yllä olevan kuvan maiseman näki, kun vaunusta ulos astuessaan käänsi päänsä oikealle. Oltiin siis ihan meren ääressä. Pieni venesatama oli vain muutaman kymmenen metrin päässä sinne suuntaan mihin nokka osoitti vaunusta ulos tullessa. Laitettiin leiri pystyyn, grillattiin ja käveleskeltiin hissukseen aluetta ympäri vielä lähempänä puolta yötä. 

Aamusta heräilin ja ihmettelin, miksi vaunu ei oo kuin sauna ja miksi ei oo sen kirkkaampaa. Aloin jo miettiä josko saadaan sadepäivä. Piti aivan alkaa puhelimesta selata sääpalveluja, koska viikonloppuretki vaunulla kahden vilkkaan kakstoistaveen kanssa ei oo kaikista kivointa jos sataa vettä kaatamalla. Kaikki säätiedot näytti pelkkää aurinkoa. Päätin lähteä ulos tsiigaamaan tilannetta ja jouduin henkäistä parikin kertaa vähän syvempään; upea aurinkoinen, helteisen kesäpäivän aamu ja meidän vaunu täydellisessä varjopaikassa, jossa ei ollut kuuma yhtään. Meri välkehti, puut humisi ja lokit heräili. Kirjoittajalle tuli kiire napsauttaa kahvit tippumaan ja tällätä itsensä vaunun ulkopuolelle istuskelemaan. En tiedä tiputinko kyynelen, mutta mieli ainakin teki. Perfect!

Loppuviimein kävi niin, että meidän vaunupaikka oli varjossa oikeastaan koko päivän. Hitusen ilta-aurinko paisteli toiselle sivulle, mutta hyvin vähän. Olin niin onnellinen ettei tarvinnut läkähtyä. Lauantaina uinnin jälkeen istuskelin jopa auringossa hyvän tovin, koska vaunun katoksen alla meinasi olla melkein viileä. Viikonloppureissua suunniteltaessa sanoin etten suostu mihinkään muualle, kuin meren rantaan tällä säällä ja valinta oli kyllä täysin oikea. Meri viilentää aina edes vähän.

Lapset ui aivan hulluna melkein koko lauantain. Käytiin ensin kauppareissulla ja visiitillä Eumer Fishing centerissä ja sen jälkeen loppupäivä vierähtikin meressä. Ensin vuokrattiin polkuvene, jota testattiin kaikki. Kirjoittaja kävi tottakai uimassa ja jopa Mister A heitti viimein talviturkin. Leirintäalueen toisella puolella olisi ollut hiekkaranta, mutta mini tahtoi mielummin uida venelaitureiden puolella, koska siellä ei ollut juurikaan ihmisiä. Hetken mietin, onkohan ihan korrektia, mutta laiturilla oli uimarappuset ja kausipaikkalaisilta kysyttäessä sain vastauksen, että tottakai siinä saa uida. Homma selvä! Kun palautettiin polkuvene, hakivat kaverukset vielä suppilaudan vuokralle ja sen kanssa vierähtikin pari tuntia noin vain. Me mister A:n kanssa napattiin tuolit vaunulta ja parkkeerattiin venelaiturin lähelle uimarivahtiin.

Paikka tuntui tosi rauhalliselta, vaikka siellä olikin aika paljon porukkaa. Suurin osa jengistä oli uimarannan puolella ja meidän reunalla oli iisimpää. Lauantaina ei naisten suihkuista tullut enää lämmintä vettä, kun ei tainnut kapasiteetti riittää niin isolle porukalle ihmisiä. Saunassa ei käyty tällä kertaa, joten en tiedä olisiko saunan puolella lämmintä vettä ollut. Vessojakin olisin toivonut yksi tai kaksi enemmän, mutta hyvin pärjättiin viikonloppu näinkin. Uskon, että mennään Merry Campingiin vielä joskus uudelleen noista pienistä puutteista huolimatta, koska tästä viikonlopusta jäi niin hyvä fiilis. Täytyypä muistaa pyytää paikkaa 16 seuraavallekin kerralle. Viereinen 15 kelpaisi myös :) 

Meillä oli siis tosi onnistunut pikkureissu. Minillä ja kaverilla oli kuulemma tosi kivaa ja me aikuisetkin viihdyttiin erittäin hyvin. Tämä taisi olla ensimmäinen reissu ikinä, kun ei laitettu vaunussa kumpaakaan sänkyä päivän aikana pöydäksi. Oli niin sopiva sää, että saatiin olla koko lauantai ulkona eikä tarvittu sisällä pöytää mihinkään. Mister A tykkää yleensä juoda kahvit mielummin sisällä, mutta tällä kertaa istuskeli kirjoittajan kanssa kaffilla ulkona. Merry Camping, olit hyvä <3

Sannis