Det var det

Loman viimeinen päivä alkaa nyt. Aurinko paistaa ja nukuin omaan makuun vähän liian myöhään. Ajattelin vähän siivoilla ja viedä perheeni kuntosalille. Kirjoittajalle sopisi jättää tänään väliinkin. Sali siis. Ollaan oltu tällä viikolla jo kaksi kertaa tyttöjen kanssa. Mister A ei kuitenkaan ollut vielä kertaakaan enkä myöskään halua opettaa likoille, että liikkumista perutaan, kun ei ny just yli kovaa huvita. Kohta siis mennään. Alkuillaksi ollaan ostettu leffaliput kavereiden kanssa ja sen jälkeen ehtii hyvin vielä Saimin kanssa iltalenkille. 

Torstaina kiivettiin ystävän kanssa kuntoportaita ja istuskelin omalla terassilla ristikoita tehden. Tytöt leipoi kuvien keksit. Grillattiin dinnerit ja tytöt hyppi trampalla ties kuinka kauan. Perjantaina ajeltiin likkojen kanssa päiväksi mökille uimaan ja illalla käytiin mister A:n kanssa ystävien luona. Lauantaina siivosin kylppärin ja saunan. Käytiin myös kirjoittajan mummun luona juomassa faijan eli papan synttärikahvit. Illaksi polkaisin ystävän luo istuskelemaan ja juoruamaan. Kova sade yllätti fillaristin ja loppuviimein mister A haki sekä pyörän, että kuskin kotiin.

Loma on tuntunut hyvältä ja töihin paluukaan ei tunnu ollenkaan pahalta. Ainahan loman loppu vähän haikeaa on, mutta kaipailen kyllä jo rytmiä elämään. Viime vuosina loman loppuminen on usein tuntunut juurikin tältä samalta samalta; voisi vielä jatkaa, mutta töihin menokaan ei haittaa. Se on kirjoittajan mielestä oikein hyvä merkki ja erittäin passeli fiilis vapaiden jälkeen.

Että det var det ja seuraavaa odottelemaan :)

Kivaa sunnuntaita!

Sannis

Vielä on lomaa jäljellä

Meidän juhannus jatkui vielä Powerparkin ja mökkeilyn jälkeen sunnuntaina mumman eli anopin luona. Syötiin vatsamme täyteen herkullista lounasta ja nautittiin kivan kesäisestä säästä. Aurinko paistoi ja oli sopivasti lämmin. Olikin aika kiva konsepti tehdä jokaisena juhannuksen päivänä vähän eri juttua. Ei tuntunut ollenkaan siltä, että olisi liikaa, vaan oli tosi kiva jussi kaiken kaikkiaan.

Mister A palasi jo duuniin. Kirjoittajalla on vielä tämä viikko lomaa. Viime vuonna mentiin samalla systeemillä ja toimi aika hyvin. Loman viimeisellä viikolla ehdin olla kotona niin paljon, että tuli jo hetkittäin vähän tylsää ja töihin paluu tuntui aivan sopivalta vaihtelulta. Toivon, että tällä kertaa fiilikset menee samaa rataa. Ainakaan nyt just ei loman loppuminen ja töihin paluu ahdista ollenkaan.

Jotain pientä on suunniteltuna viimeisen lomaviikon päiville. Maanantaina kävin ystävän luona ja sen jälkeen oli ohjelmassa treenit tyttöjen kanssa. Illalla faija eli pappa piipahti käymään. Eilen olin terapiassa ja aurinkolasiostoksilla ja sieltä jatkettiin tyttöjen sekä minin kamun kanssa paikalliseen merimuseoon. Museolla oli vierailulla pari isompaa venettä, joihin sai tutustua. Lapset seurasivat myös sukellusnäytöstä ja herkuttelivat vohvelikahvilan vohveleilla. Ilta oltiin kotosalla ja tehtiin vielä pitsaa. Tänään on keskiviikko. Minin kamu on ollut meillä nyt kolme yötä ja saavat puuhailla omiaan, kun lähden ystävän kanssa lunchille. Ollaan oltu loman ensimmäiset viikot niin tiiviisti yhdessä, että nyt koitan tehdä vähän omiakin juttuja. Iltapäivästä on sitten luvassa taas salitreenit koko köörin kanssa. Kivoja, tavallisia juttuja <3

Mukavaa tätä viikkoa!

Sannis

Juhannusmökki

Vietettiin juhannuspäivä mökillä tänä(kin) vuonna. Likat lähti mökkihommiin jo aattoiltana. Me mister A:n ja Saimin kanssa mentiin perässä myöhemmin. Odotettiin aamusta, että vesisade vähän hellittää, mutta se oli turha toivo, joten loppuviimein lähdettiin liikkeelle kaatosateessa. Nykyään mökille pääsee toki tietä pitkin perille saakka, joten eipä siinä paljoa ehtinyt matkalla kastua.

Kohteessa sade taukosi aika pian ja päästiin uimaan. Mini oli Kanadan tätinsä kanssa käynyt jo aamulla ensimmäisen kerran ja toka kerta oli luvassa iltapäivällä isommalla porukalla, kun me mutsin eli mummun kanssa innostuttiin mukaan. Sauna lämpimäksi ja veteen vaan, vaikka oli kyllä ihan oikeasti tosi kylmä. Tuuli kovaa ja meri oli rauhaton. Käytiin uimassa kuitenkin viitisen kertaa ja senkin jälkeen mini ihmetteli, että nytkö muka jo riittää. 

Pelailtiin sisällä, grillattiin, syötiin ja hengailtiin. Pikkusisko poikineen piipahti myös dinnerillä. Myöhemmin illalla jopa aurinko tuli näyttäytymään ja pidettiin minin ja siskosen järjestämät mökkiolympialaiset ulkona. Siskonen voitti. Ehdotin diskausta, koska epäilin, että järjestäessä on saattanut olla jotain vilunkipeliä :D

Olympialaisten jälkeen kirjoittaja oli jo valmis kotiin ja nukkumaan, mutta minillä ja tädillänsä oli vielä uintisuunnitelmia. Me muut ei enää jaksettu mukaan, vaan tsiigailtiin takit päällä laiturilta, kun kaksikko ui vielä päivän kolmannen ja viimeisen kerran. Taas mentiin saunan ja meren väliä monen monta kertaa. Aikamoisia uimareita. Ja mini tietysti ihan tärinässä. Rakastaa yli kaiken, kun saa häärätä tätinsä kanssa kaikenlaista. Ja miten tärkeää on lapsille (ja kaikille meille), että joku huomaa ja huomioi ja viettää aikaa yhdessä. Kuuntelin ulkopuolella ihan sydän kallellaan saunasta kuuluvaa puheensorinaa. Tärkeimpiä juttuja <3

Sannis

Powerparkin juhannus

Juhannusaattona ajeltiin Alahärmään Powerparkiin. Oltiin etukäteen päätetty, että tällä kertaa ei osteta laiterannekkeita, koska meillä ei oo oikein enää muita laitteisiin lähtijöitä, kuin mini ja minikin oli hoitanut ne hommat jo edellisellä viikolla kaverinsa kanssa nimenomaan Powerparkissa. Tällä kertaa lähdettiin matkaan musiikin ja tubettajien Lakon + Herbalistin takia.

Lakko ja Herba-musashow oli klo 12.45 ja heti sen jälkeen esiintyi Average Kid Luke. Oikein passelit ajat siis päiväreissulle. Sää oli kaunis, porukkaa oli maltillisesti ja järjestelyt toimi aivan hyvin. Käytiin keikkojen välissä ostamassa Jungle Juice Barin smoothiet ja tytöt hakivat vähän metrilakua. Muuten pärjättiin tulo- ja menomatkan eväillä. Oltiin mister A:n kanssa valmistautuneita syömään itsetehdyt kananmunaleivät, koska huvipuistoruoka ei tällä kertaa houkutellut. Yllätys oli, että tytötkään ei jaksaneet jäädä jonottamaan ruokapaikkoihin, vaan söivät myös mielummin eväät autossa. Selevä.. seuraava polvi eväsnaisia in the making :D 

Keikat oli aivan hyvät. Kuustoistavee on ollut ennenkin keikalla, jopa Helsingin jäähallissa, mutta mini muistutteli, että hän ei oo koskaan kuullut livemusaa tommosessa tilaisuudessa. Ollaan me joskus oltu jossain lasten jutussa ainakin Nelli Matulaa kuuntelemassa, mutta mini on ollut niin pieni ettei enää muista. Nyt oli jotenkin tosi vaikuttunut esiintyjistä ja yleensäkin koko hommasta. Ensin häpesi mutsiaan, joka joutui tietysti vähän näyttää kuinka keikoilla ollaan.. käsiä ilmaan, ääntä kehiin ja sen sellaista :D Siirryttiin sitten kuitenkin mister A:n kanssa toisen keikan ajaksi vähän sivummalle ja tytöt sai kahdestaan kuunnella AKL:ää.

Kirjoittajaan meni jotenkin syvälle se, kuinka paljon vaistosin minin tykkäävän, vaikka ei tietysti sitä niin selvästi näyttänytkään, koska on aina niin cool. Oonkin koittanut tässä googletella ikärajattomia keikkoja lähiympäristössä josko päästäisiin useammin musaa kuuntelemaan. Vähän huonosti meinaa vain löytyä. Tai ehkä kirjoittajalla on puutteita etsimistaidoissa. Seinäjoella on ikärajattomat festarit tulossa, mutta hitto että isommat festit on nykyään kalliita. Huuh! Powerparkin päiväsettiin oli lippuhinta 20€ ja se oli huomattavasti sopivampi, kuin lähemmäs satasta olevat festariliput. Tottakai esiintyjiäkin oli nyt vain pari, mutta se kyllä riittäisi meille aivan hyvin.

Aivan kiva pikkureissu saatiin siis juhannusaatolle. Tytöt lähtivät vielä illemmalla mökille. Mini oli jo aiemmin kysynyt mummulta josko voi tulla, mutta yllätys oli, että kuustoistaveekin tahtoi lähteä mukaan. Kanadan siskosen ystäviä oli siellä vieraana, joten molemmille likoille löytyi kaveria ja päättivät jäädä yöksi. Me seurattiin mister A:n ja Saimin kanssa perässä sitten juhannuspäivänä, kaatosateessa :D

Sannis

Yhtä juhlaa

Viime viikolla juhlittiin pikkusiskon nuorimman pojan ripillepääsyä. Kirjoittajaa lämmitti erityisesti se, että takana oli nimenomaan Lappiripari. Konfirmaatio oli taas pitkä, kuin nälkävuosi (Miksi sen pitääkin olla niin niin älyttömän pitkä?) ja vaikka kirjoittaja ehti jo vähän tylsistyäkin, oli taas myös nenäliinoille käyttöä. Puheet Lapin luonnosta ja riparilaisten laulu sai tottakai kyynelkavanat auki. Kirjoittaja on aina kunnon itkijänainen. Liikutun todella helposti enkä voisi esim. elokuviin lähteä ollenkaan ilman nenäliinoja. Silti unohdan ne useimmiten kotiin. Niin nytkin ja mister A joutui taas kaivella taskustaan kertaalleen käytettyjä nenäliinoja. Niitä onneksi aina löytyy, vaikka ovatkin toki vähän kyseenalaisia :D 

Faija eli pappa höpisi vaikka kuinka paljon konfirmaation aikana. Mietin jo, että muu kirkkokansa kohta hermostuu. Kirjoittaja on aina ajatellut saaneensa puhelahjat mutsiltaan, mutta näyttäisi siltä, että saattaa olla vähän toisellakin puolella samaa taipumusta. Nauratti vielä vähän (eli paljon), kun faija alkoi huonokuuloiselle mutsilleen selittää kesken papin puheen, että: ”Näetkö Aatun? Se on tuo ponihäntäpäinen tuolla reunalla” ja mummu siihen sitte viis kertaa, että ”Mitä?”

Juhlat vietettiin pienellä porukalla mutsin eli mummun luona ja meidän tytöt sai kunnian tehdä kakut. Mansikkakakun kermaa olisi voinut vispata vähän vähemmänkin aikaa, mutta pieni ylivispaus ei paljoa nyt hommaa haitannut ja kakut oli tosi herkullisia. Tytöt puuhastelivat ne itse kirjoittajan hyvin minimaalisella ohjeistuksella. Hoksattiin vielä kuvan oton jälkeen, että sydänkoristeistahan sai suojamuovin pois ja olivat vielä nätimpiä sen jälkeen. Tekovaiheessa mietin ääneen josko kolme sydäntä on vähän överiä. Sain kuustoistaveeltä tiukan vastauksen: "Ei oo. Koska we love Aatu!" 

Todellakin!

Juhannusaatto tänään. Olkaapa varovaisia vesillä ja toki muutenkin.

Ihanaa keskikesän juhlaa!

Sannis

Lukioon

Kuustoistavee pokkasi itselleen molemmat hakemansa koulupaikat. Lukio oli ykköstoiveena, joten sen otti luonnollisestikin vastaan. Koulu jatkuu siis syksyllä Vaasan keskustassa samassa opinahjossa, josta kirjoittajakin yo-lakkinsa aikanaan sai.

Silloin 90-luvun lopussa Vaasassa oli kaksi suomenkielistä lukiota. Kirjoittajan ystävät meni kaikki silloiseen Yhteislukioon. Kirjoittaja itse halusi Lyskaan, jossa keskiarvoraja oli korkeampi. Koulun alku jännitti, koska kukaan kavereista ei tosiaan ollut tulossa samaan kouluun ja omassa luokassa oli nimilistan mukaan itselle aikamoisen vierasta porukkaa. Aika nopsasti kavereita kuitenkin löytyi ja pidempään blogia lukeneet tietääkin, että lukioystäväni Paulan kanssa tavataan edelleen säännöllisesti.

Nyt on suomenkielisiä lukioita Vaasassa enää yksi. Ilmeisesti tiloja on koululla kuitenkin enemmän, joten ehkä kouluun otetaan saman verran porukkaa, kuin ennen kahteen yhteensä? Toivon, että kuustoistaveelle käy samoin kuin mutsillensa ja kaverit sekä oma paikka löytyy koulusta nopeasti. Vielä ei tiedetä, kuka omassa luokassa on tai onko siellä tuttuja ollenkaan. Lukion alkua on kuitenkin odotettu, kuin kuuta nousevaa. Oletus on, että siellä meno on rauhallisempaa kuin yläkoulussa ja pahin möykkä ja sekoilu on poissa. Kuustoistavee kävi tutustumassa lukioon ja osallistui tunneille aiemmin keväällä. Ainakin sen perusteella oletus tuntuu oikealta.

Kirjoittaja oli vuosituhannen viimeinen abi, vuosimallia 1999. Tuleekohan kuustoistavee olemaan abi vuosimallia 2028? Jännää <3

Sannis

Terapiapolku

Muutama sana taas terapiasta. Lähinnä siitä, kuinka sinne hakeuduin ja muista käytännön asioista. Jos meinaan sattuu, että jollain muullakin siellä ruudun toisella puolella olisi terapiatarpeita. Tämä on ollut kirjoittajalle jo nyt niin tärkeä ja tarpeellinen juttu, että tosi mielelläni vastaan kysymyksiin jos sellaisia on. Oikeasta sivupalkista löytyy sähköpostiosoite jos et halua laittaa kysymystä kommenttikenttään.

Kirjoittajan terapia on kestänyt nyt 10 kuukautta. Koko terapiapolku on kestänyt kuitenkin paljon kauemmin. Ennen kuin voi hakea Kelan tukemaa psykoterapiaa, on käytävä tietty määrä kertoja psykologilla (tai vastaavalla?) ja saatava lähete.

Kelan sivuilla sanotaan näin:

Voit saada Kelan korvaamaa psykoterapiaa, jos olet 16–67-vuotias ja

• työ- tai opiskelukykysi on uhattuna mielenterveyden häiriön vuoksi
• olet saanut mielenterveyden häiriön toteamisen jälkeen vähintään 3 kk asianmukaista hoitoa
• psykiatrin lausunnon perusteella voidaan arvioida, että kuntoutuspsykoterapia on tarpeen työ- tai opiskelukykysi tukemiseksi tai parantamiseksi. 

Itse hakeuduin työterveyspsykologin vastaanotolle keväällä 2023. Olin kypsytellyt ajatusta mielessäni jo muutaman vuoden ja kun töissä alettiin kysyä onko kaikki ok, päätin että on aika. Olin ajatellut, että ehkä masennus ei näy ulospäin, mutta kyllähän se läheisille näkyi. Kerroin heti ensimmäisellä lääkärikäynnillä, että tavoite on päästä Kelan tukemaan psykoterapiaan pitkään kestäneen alavireen vuoksi. Silloin vasta olin vihdoin suostunut myöntämään, että se "alavire", mitä olin jo vuosia kutsunut kausittaiseksi uupumukseksi, oli kuin olikin masennusta enkä selvästikään tulisi selviämään siitä ilman apua.

Olin etukäteen suurinpiirtein tietoinen mistä terapiassa on kyse ja tätä psykoterapiaa oli kirjoittajalle suositeltu jo vuonna 2020, mutta en ollut silloin riittävissä voimissa sitä aloittaakseni. Vaikka olinkin työ- ja toimintakykyinen, masentuneena ja liian väsyneenä ajatus viikoittaisista terapiatuokioista tuntui aivan liian raskaalta. En osannut silloin nähdä riittävää painoarvoa terapialle, vaan ajattelin, että se saattaa kuormittaa liikaa.

Tuon ensimmäisen suosittelun jälkeen kypsyttelin ajatusta pitkään. Oma vointi meni vähän ylemmäs ja alemmas vuorotellen ja kun loppuviimein päätin että nyt on aika, helpotti jo pelkkä päätöksen teko. Otin yhteyttä Mehiläiseen ja psykologi kertoi, että tiedossa on ensin kolme käyntiä hänen luonaan ja sen jälkeen kolme työterveyspsykiatrilla. En tiedä onko tämä joku Mehiläisen oma homma vai yleinen käytäntö. Kesälomien ja muiden aikatauluhaasteiden vuoksi kesti noin vuoden verran, että sain nuo kuusi käyntiä kasaan. Kiire ei kuitenkaan ollut. Tiesin, että tämä on se tie, jonka haluan nyt kulkea ja ottaa siitä kaiken mahdollisen irti. Tuntui, että hötkyily ja kiirehtiminen ei auta yhtään mitään.

Kuuden käynnin jälkeen psykiatri kirjoitti tarvittavat paperit Kelaan ja sen jälkeen homma jäi kirjoittajan omiin käsiin. Tein vaadittavat hakemukset ja tutustuin terapeuttilistaan Kelan sivuilla. Etukäteen tiesin, että terapeutit on hyvinkin bookattuja, mutta tähdet oli kohdillaan ja ensimmäinen neljän lähetetyn sähköpostin sarja poiki yhden testikäynnin. Päätin, että käyn ensin testikäynnillä ja vasta sen jälkeen lähetän lisää viestejä jos on tarve. Ei ollut. Ensimmäinen ja ainut testikäynti vei mut Tiinan luokse, joka on rento, välitön, helposti lähestyttävä, ystävällinen ja about saman ikäinen, kuin kirjoittaja. Tiina oli kirjoittajalle ulkonäöltä tuttu, koska asuttiin samalla alueella lapsena ja käytiin samoja kouluja. Tuli heti tunne, että siinä on ihminen, jota varten ei tarvitse esittää mitään. En oo katunut kertaakaan, että valitsin aloittaa hommat juuri Tiinan kanssa.

Ilmoitin Kelaan, että terapeutti on löytynyt ja aloitusaika on lyöty lukkoon. Tiina teki terapeutilta vaaditut ilmoitukset. Ensimmäinen tapaaminen oli syyskuussa 2024 eli reilu vuosi sen jälkeen, kun olin laittanut koko homman liikkeelle. Olin etukäteen miettinyt, että olen terapiassa ensin yhden vuoden ja mietin sitten jatkoa. Ensimmäisten tapaamiskertojen jälkeen oli sanomattakin selvää, että kaikki kolme vuotta mennään, jotka Kelan tukea on mahdollista saada. Nyt tosiaan, kun ensimmäinen vuosi on kohta jo loppusuoralla, tuntuu että tässähän on vasta päästy alkuun.

Terapeuttien taksat vaihtelee varmastikin hieman. Kelan enimmäiskorvausmäärä yhdeltä istunnolta on 57,60€. Kirjoittaja maksaa laskun aina, kun neljä istuntoa on täynnä ja laskun summa on hitusen vajaa 110€. Yhdestä istunnosta tulee siis itselle maksettavaksi vajaa 28€. Yli satanen kuukaudessa tuntui aluksi isolta kynnykseltä edes hakea terapiaan. Järjestelin kuitenkin vähän muita menojani ja loppujen lopuksi tuo summa verrattuna siihen mitä sillä saa, tuntuukin aika pieneltä. Kela myöntää tukea kuntoutuspsykoterapiaan vuoden kerrallaan, joten ilmeisesti toisen hakemuksen tekeminen on pian ajankohtaista. 

Semmosia hommia terapiasta tällä kertaa. Oikeasta sivupalkista (mobiilissa sivun alareunassa) löytyy Terapiaa-tagi, jota klikkaamalla löydät aiemmat postaukset aiheesta. Niitä ei vielä kovin montaa ole, mutta muutama löytyy ja niissä on enemmän tietoa siitä, mitä yksittäisellä terapiakerralla tehdään ja minkälaisesta terapiasta on kyse. 

Sannis

Top Camping Kalajoki

Tää on kuulkaa nyt yhtä campinkia vaan, mutta laitetaanpa vielä tämä viimeinen, niin saadaan reissupostaukset kaikki samaan syssyyn. Kalajoki on paikka, josta kirjoittaja pitää aina. Harmillista siellä on toki se, että uimismahikset on surkeat. Tällä kertaa ei toki niin uimaan hinguttukaan, koska tuuli oli purevan kylmä. Kahlaaminen kävelylenkin lomassa riitti jopa minille.

Ei olla koskaan aikaisemmin leiriydytty Kalajoen Top Campingissa. Kirjoittaja pitää yleensä paljon pienemmistä alueista, mutta nyt kun porukkaa oli liikkeellä vielä vähän, viihdyttiin oikein hyvin myös vähän isommissa ympyröissä. Voisin kuvitella, että heinäkuussa olisi aivan toinen juttu. Alue oli siisti ja kiva. Vessoissa ja suihkuissa oli vähän toivomisen varaa, mutta noin isossa paikassa taitaa olla mahdotonta pitää hommat samalla tasolla, kuin pikkumestoissa.

Napattiin oma paikka ihan alueen laidalta viimeisen huoltorakennuksen vierestä ja kivaa olikin se, että vessat, suihkut, roskiskatos ja vesipiste oli aivan vieressä. Matkan viimeiselle etapille sopi oikein hyvin, että homma oli helppoa. Kirjoittaja kaipasi selkeästi vähän lepoa ja rauhaa nyt kun porukka pieneni ja otettiinkin hyvin iisisti pari päivää.

Mini vei iskäänsä minigofaamaan pariin otteeseen ja kävivät myös yhden kerran hakemassa ruuat vaunulle leirinäalueen baarista. Käveleskeltiin ja hengailtiin vaunulla. Mini skoottaili pitkin aluetta ja olikin sitä mieltä, että paikka oli reissun paras, koska asfalttibaanaa oli paljon. Kyselikin jo josko voidaan mennä uudelleen ja ottaa kaveri mukaan. Eiköhän me jossain kohdassa voida.

Loman eka puolikas alkaa olla ohi. Tosi vauhdilla on mennyt. Reissussa kirjoittajaa vähän huolettikin jossain kohdassa, että menee turhan nopsasti nyt kun oli niin paljon jengiä ja vauhtia. Toisaalta, oon tosi onnellinen, että tämä reissu tuli tehtyä. Etukäteen vähän mietiskelin, kuinka homma sujuu ja minkälaisia tunteita matkalla herää, koska faija eli pappa ei oo meidän kanssa reissannut kirjoittajan lapsuuden jälkeen kertaakaan. Kaikki sujui kyllä kuitenkin yllättävän mutkattomasti.

Lomamoodiin päästiin kyllä siltä(kin) osin, että ei mister A:n kanssa tiedetty ollenkaan mikä päivä on milloinkin. Yhtenä aamuna puhelin soi ja terapeutti se siellä soitteli, että nyt olis aika sovittuna. Oh my!! Olin ihan nolona! Miten olin voinut unohtaa? Ei muuta kuin muu porukka kävelylle ja kirjoittaja vaunuun tietokoneen äärelle, niin tuli istunto hoidettua. Arvatkaa kaksi kertaa jännittääkö, että unohdan seuraavankin, vaikka on muistutukset joka paikassa :D

Loma jatkuu tänään. Ohjelmassa on pikkusiskon pojan konfirmaatio ja illemmalla luultavasti treffit kamun kanssa. Ensi viikon pläänit on vielä aika avoinna.

Mukavaa sunnuntaita!

Sannis