Valo

Tänään, kun työt lähtivät kouluun kasiksi oli jo ihan valoisaa. Viikossa on tullut iso muutos. Sää on ollut nujhuinen ja sateinen viime päivinä, mutta tänään aurinko paistaa, ainakin nyt aamusta. Kirjoittaja joutuu jättää pyörän parkkiin ja ottaa auton alle, koska Saimi lähtee mukaan töihin. Neidillä on hommat taas sillä mallilla, että järsii kohta itsensä kappaleiksi jos ei joku koko ajan vahdi. Tällä hetkellä ei käy juurikaan edes takapihalla pissalla, koska on saanut järsittyä toisen takajalan anturat niin huonoon kuntoon että kävely on tosi hankalaa. Onneksi tuntuu saavan nukuttua suht rauhallisesti, kun jalat ja takapää peitellään vähän jemmaan. Kortisonikuuri aloitettiin taas eilen. Edellinen loppui alle kaksi kuukautta sitten.

Oman käsikivun kanssa pystyn elää, mutta Saimin kipua en meinaa kestää. Huomaan, että se vetää mielen todella matalaksi ja on niin hiton avuton olo. Eliminaatiodieetti ei tuota toivottua tulosta ja tuntuu, että koko homma on yhtä sekoilua ilman mitään hajuakaan, mikä ongelmia aiheuttaa. Typyllä ei oo vatsaongelmia ollenkaan, mutta tassut kutisee ihan hulluna ja korvat tulehtuu helposti. Hän on siis hyvin taipuvainen hiivatulehduksiin ja uskonkin, että tämä nyt päällä oleva johtuu hormoneista eikä ruuasta ollenkaan. Juoksuoireet on Saimilla aina tosi voimakkaat ja nyt tassut alkoi kutisemaan tasan samaan aikaan, kun valeraskaus alkoi. Valeraskauksia onkin ollut jokaisen juoksun jälkeen ja neiti menee niistä aivan sekaisin. Ei halua lähteä kävelylle ollenkaan ja on tosi huonovointisen oloinen. Pallotellaan tässä nyt, mitä seuraavaksi kokeillaan. Joko jätetään naput kokonaan pois ja kokeillaan eliminaatiota kotona tehdyllä ruualla. Sitä näköjään suositellaan varsinkin silloin jos hiivatulehdukset vaivaa. Mietitään myös sterilisaatiota.

En edes muista missä kuussa oon nukkunut viimeksi hyvän yön. Kättä särkee ihan helvetisti öisin ja nyt myös Saimi valvottaa. Varsinkin öisin tuntuu jotenkin käsittämättömältä ettei käden paranemiseen oo mitään nopeampaa konstia. Välillä otan yöksi särkylääkkeen, mutta se tuntuu olevan aika tyhjän kanssa. Just eilen mister A:lle ennustelinkin, että kohtaa iskee flussa, kun vastustuskyky laskee unenpuutteen myötä. Koitanpa nyt kuitenkin unohtaa sellaiset ennustukset etten ny vain manaisi mitään :D Oon selkeästi ollut nyt viimeisen viikon tosi matalalla mielellä ja voi miten ärsyttävää se onkaan. Kävelylenkitkin on jääneet viime päivinä kokonaan väliin nyt kun Saimia ei voi ottaa mukaan ja uskon, että sekin vaikuttaa yleisfiilikseen. Käden suhteen oon selvinnyt tähän asti henkisesti aika hyvin pieniä notkahduksia lukuunottamatta, mutta nyt sekin tuntuu ahdistavan enemmän, kun alkaa asioita kasaantua.

No joo.. eiköhän tämäkin tästä iloksi muutu, toivottavasti. Koitan hengitellä syvään ja rauhoitella itseäni nyt vaan ettei tämä surkea fiilis jatkuisi liian pitkään. Eilen pidin töissä hauskan kasarijumpan ja aion vetää saman setin vielä muutaman kerran tämän ja ensi viikon aikana. Lupasin myös tuurata lauantaitunnin Myllykadun keskuksessa, joten jumppaa on kyllä luvassa tavalliseen tapaan ja sehän tuo aina hyvää fiilistä, kun saadaan endorfiinit jylläämään. Saatiin muuten minin kanssa jopa mister A meidän kanssa viime viikonloppuna salitreeneihin ja saapa nyt nähdä josko onnistuttais huijata se mukaan tulevanakin viikonloppuna. Toki, viime viikonloppuna ei tarvinnut huijata tai edes pyytää, kun huikkasi itse lähtevänsä mukaan. Mini oli tyytyväinen, kun sai olla iskälle valkkuna ja se olikin hyvä systeemi..kirjoittaja sai tehdä rauhassa oman treeninsä minin ja mister A:n puuhaillessa omiaan.

Että koitetaan keskittyä positiiviseen ja lisääntyvään valoon. Tunnelin päässä se on nyt jotenkin vähän hakusessa, mutta onneksi ikkunan ulkopuolella näkyvissä kyllä :D Kyllä tää tästä. Kyllä tää tästä!

Sannis