Naistenpäivä

Hei, enpäs muistanutkaan eilen toivotella ollenkaan hyvää naistenpäivää, joten tässä se nyt tulee: Hyvää naistenpäivää <3

Lauantai alkoi sillä, että kävin pitämässä aamulla jumpan ja kivasti oli porukkaa salissa. Pyöräily oli vähän haastavaa jopa sähkön kanssa, koska tuuli oli niin kova. Kunnon talvipuhuri! Laitoin avustukset minimiin ja ajattelin, että otan kunnon alkulämmöt ennen jumppaa ja tosiaan, oli kyllä ihan kunnon hiki, kun pääsin perille. Kotiin päin oli hitusen helpompaa, kun ei ollut ihan täysi vastatuuli. 

Aloin matkalla kuunnella Maija Vilkkumaan kirjaa ja se olikin niin hyvä, että kuuntelin sitä loppuviimein pitkin päivää aina sopivissa kohdissa. Ehdin käydä suihkussa jumpan jälkeen ja sitten sainkin lähteä hippulat vinkuen hakemaan miniä, joka oli satuttanut häntäluunsa oikein kunnolla. Lähtivät kaverinsa kanssa ensimmäistä kertaa tälle talvelle paikalliseen laskettelukeskukseen ja typy oli kaatunut kaksi kertaa lumilaudalla niin mojovasti ilmeisesti reilin päälle, että laskut loppui kesken kaiken. Onneksi ehtivät pari tuntia kuitenkin olla ennen haaveria.

Kun pääsin kotiin, tuli yhtäkkiä itku. Ärsyynnyin jostain ihan muusta asiasta mister A:lle ja sitten kai viime viikkojen surkeus Saimin voinnista ja käden tosi voimakkaasta kipuilusta purkautui siinä samalla. Mister A jatkoi jo faijan eli papan kanssa autonhitsauspuuhiin ja ite aloin pillittää. Koitin siinä jutella ja selittää tytöille mistä on kyse enkä meinannut saada itkua loppumaan ollenkaan. No, ehkä se tuli nyt tarpeeseen. Aika ihme, että hermo on kestänyt näinkin hyvin käden kanssa. Kipu on ollut aikamoisen kovaa ja häiritsevää jo pitkän aikaa.

Suurimmaksi osaksi itku taisi kuitenkin ehkä liittyä Saimiin. On niin surkea olo, kun ei osaa toista auttaa. Illalla oli kuitenkin ihana juttu se, että Saimi pystyi tulla vähän kävelylle. Laitettiin tossut takajalkoihin, jotka on olleet pahimmassa kunnossa ja ajeltiin rantaan. Muita ei ollut näkyvissä, joten päästettiin neiti irti ja käveltiin ehkä vartin tai parinkymmenen minuutin verran pimeässä illassa. Saimi liikkui ensimmäisen kerran kahteen viikkoon ihan tavalliseen tapaan eikä konkannut koipiansa. 

Kotiin ajeltiin kaupan kautta. Mister A:n ollessa kaupassa ja kirjoittajan sekä Saimin odottaessa autossa tuli kaupan pihaan nainen, joka sitoi koiransa tolppaan odottamaan ja lähti itse ostoksille. En halunnut lähteä ennen kuin näen, ettei kukaan kiusaa koiraa sen odottaessa, joten hengailtiin kaupan pihassa vielä hyvä tovi kuuntelemassa Maijan kirjaa. Ajeltiin kotiin vasta, kun nainen oli tehnyt ostoksensa ja ottanut koiran mukaansa. Kotona mister A täytti ostamansa patongit tosi makoisiksi subeiksi, jotka syötiin Emma gaalaa katsellessa.

Sellainen lauantai tällä viikolla.

Mukavaa tätä päivää kaikille!

Sannis